Jos tuosta joku tunnistaa kentän, niin pinnat kotiinTuesday, August 4, 2009
Landat
Ruotsissa ollaan. En nyt jaksa mainita kaupunkia, mutta saapumis-gate on pakko postata. :)
Jos tuosta joku tunnistaa kentän, niin pinnat kotiin
Jos tuosta joku tunnistaa kentän, niin pinnat kotiin
Monday, August 3, 2009
Ähäkutti 2
Ensin karkumatka loppuun, sitten syödään vasta, sanoi saunatonttu.
Makuukaverin kanssa nukuimme eri huoneissa, mikä oli edessäolevan pitkän matkan huomioon ottaen ihan mukavaa, vaikka soluhuoneiston vapaana olleen vierashuoneen leveys ei ihan suorananukkumiseen riittänytkään. Jouduin jättämään osan tavaroistani (esim. suuren osan piraattielokuvistani) Makuukaverille syyskuun toivottavasti toteutuvaa visiittiä varten, sillä lensin Suomeen pilviin kohonneiden lentohintojen takia (pardon the pun) Ryanairilla.
Kun viimeksi meno karkupaikkaan kesti ovelta ovelle ennätykselliset kuusi tuntia, niin Tampereen kautta koukatessa aikaa kului 12 ja puoli. Onneksi ylipainoa ei maksettavaksi asti lopulta ollut, vaikka ilmainen vaaka näytti lopulta baggage dropiin mennessä 19,6 kg (Ryanairin painoraja on 15 kg), mitä ennen heitin muun muassa painavan päiväpeittoni sekä puoliksi käytetyn hajustepullon suosiolla roskiin, että ylipäänsä sain rinkkani koneeseen. Olin jo varautunut maksamaan törkeät 15€ lisäkiloa varten, joten huojentuneena ostin saman tien taxfreestä kaksi uutta hajustetta. Ne maksoivat aika lailla täsmälleen sen, millä hinnalla möin Täydelliselle huonekaluni tietokonepöytää ja futonia lukuunottamatta. Ne heitin kadulle, mistä futonin puurunko teki kauppansa vartissa.
Nyt Helsingissä. Tuttu kämppä, jossa asuin kuusi vuotta ennen karkumatkaani, näyttää tosi oudolta. Kolmen metrin huonekorkeus ja ulkoilman valoisuus (mutta älytön rauhallisuus) hämmentävät.
Ei ahdista vielä, mutta se johtuukin varmaan siitä, että noin 13 tunnin kuluttua olen jo Ruotsissa. Vain menolippu mukanani, muuten.
Koetan saada karkupaikan turistioppaan (jossa käänteisesti lopussa paljastetaan kohteen nimi, tai jotenkin niin olen ajatellut) jossain välissä tällä viikolla, kun ei se mellanöl niin vahvaa kai ole. ;)
Rai rai.
Makuukaverin kanssa nukuimme eri huoneissa, mikä oli edessäolevan pitkän matkan huomioon ottaen ihan mukavaa, vaikka soluhuoneiston vapaana olleen vierashuoneen leveys ei ihan suorananukkumiseen riittänytkään. Jouduin jättämään osan tavaroistani (esim. suuren osan piraattielokuvistani) Makuukaverille syyskuun toivottavasti toteutuvaa visiittiä varten, sillä lensin Suomeen pilviin kohonneiden lentohintojen takia (pardon the pun) Ryanairilla.
Kun viimeksi meno karkupaikkaan kesti ovelta ovelle ennätykselliset kuusi tuntia, niin Tampereen kautta koukatessa aikaa kului 12 ja puoli. Onneksi ylipainoa ei maksettavaksi asti lopulta ollut, vaikka ilmainen vaaka näytti lopulta baggage dropiin mennessä 19,6 kg (Ryanairin painoraja on 15 kg), mitä ennen heitin muun muassa painavan päiväpeittoni sekä puoliksi käytetyn hajustepullon suosiolla roskiin, että ylipäänsä sain rinkkani koneeseen. Olin jo varautunut maksamaan törkeät 15€ lisäkiloa varten, joten huojentuneena ostin saman tien taxfreestä kaksi uutta hajustetta. Ne maksoivat aika lailla täsmälleen sen, millä hinnalla möin Täydelliselle huonekaluni tietokonepöytää ja futonia lukuunottamatta. Ne heitin kadulle, mistä futonin puurunko teki kauppansa vartissa.
Nyt Helsingissä. Tuttu kämppä, jossa asuin kuusi vuotta ennen karkumatkaani, näyttää tosi oudolta. Kolmen metrin huonekorkeus ja ulkoilman valoisuus (mutta älytön rauhallisuus) hämmentävät.
Ei ahdista vielä, mutta se johtuukin varmaan siitä, että noin 13 tunnin kuluttua olen jo Ruotsissa. Vain menolippu mukanani, muuten.
Koetan saada karkupaikan turistioppaan (jossa käänteisesti lopussa paljastetaan kohteen nimi, tai jotenkin niin olen ajatellut) jossain välissä tällä viikolla, kun ei se mellanöl niin vahvaa kai ole. ;)
Rai rai.
Subscribe to:
Posts (Atom)