Marais-Montparnasse all night long

Arvioin Brysselin pienemmäksi kuin mitä se oli, enkä malttanut lähteä lounaalta ja viimeiseksi aikomaltani belgioluelta tarpeeksi ajoissa kävelemään majapaikkaani. Brasilialaisen tuttavani ja tämän ranskalaisen tanssijapuolisonsa ullakkohuoneistolle saapuessani olin hikinen ja toivottomassa tilanteessa. Siihen tietenkin auttoi latinoamerikkalainen rentous, ja olo vaihtui kiireisestä vähän noloksi. Brasilialainen tarjosi mennessämme asemalle kerjäläiselle tupakankin.

Kun lopulta pääsin Brussel-Zuidille, jouduin totetamaan virkailijalle, että taisin vähän myöhästyä puolitoista tuntia sitten lähteneestä Pariisin-junasta. Hän vaihtoi lippuni maksutta ja kulmiaan kohottamatta seuraavaan lähtevään, ja kerkesin vielä ottaa janooni viimeisen Chimaynkin. Raidematkustaminen hakkaa lentämisen 10-0. Hyppäsin junaan kolme minuuttia ennen kuin lähdimme liikkeille. Matka-aika tunti ja 22 minuuttia. WLAN. Beat that, Ryan.

Juuri, kun rakkauden kaupunki alkoi kerääntyä elokuvamaisesti junan ympärille, ja Gare de l'Est laajeta edessäni, sain luutnantti-isältäni tekstiviestin: "Missä olet? Mummo on kuollut. Hautajaiset silloin ja silloin, hommaa itsesi paikalle, maksan lennot." Harmillinen takaisku menolippu-estetiikkaiselle karkumatkalle, mutta tuota tilaisuutta en voisi jättää välistä, sillä kyseinen henkilö on jo lapsuudestani asti tuntunut ainoalta selväpäiseltä "koohottavassa" savolaissuvussani.

Olin elämäni toista kertaa Pariisissa, ja edellisellä kerralla ihastelin Tour Eiffelin Millennium-kelloa. Silti metromatka Marais'hin tuntui tutulta ja arkiselta. Tapasin yhdeksäksi kuukaudeksi uunoturhapurolaista elämää Pariisiin edellisenä päivänä viettämään tulleen ystäväni metroasemalla ja kävimme ostamassa patonkia, viiniä jne. Kohta menimmekin jo kolmen ruokalajin illalliselle siihen kolmionmuotoiseen terassiravintolaan Pont Saint-Michelin eteläpuolella.

Yritin Pariisin-päivinä kuumeisesti etsiä kämppää tulevasta karkupaikasta, samoin kuin hotellia kämpänetsimisajaksi. Jotain suurta sinne oli tulossa, sillä kaikki hotellit ja vihoviimeisetkin hostellit oli varattu täyteen muistaakseni 19.9. eteenpäin. Asiaa vaikeutti vielä sekin, että yritin selvitä vapaiden nettien varassa, mutta sellaisen tarjoavissa kahviloissa ei puolestaan ollut pistokkeita. Yhden hyvän löysin Montmartrelta, ja söin siellä aina "aamiaista" kolmisen tuntia päivittäin.

Elävästi muistan, miten hieman uusavuton uunoturhapuromaista elämää viettävä Pariisin-tuttavani ihastui ikihyviksi munakoiso-kalkkunapastakastikkeestani. Päällimmäisin mielikuva tuosta Pariisin-reissusta kuitenkin oli, että kaupunki on aivan jättimäinen. Pelkät Montparnassen tai Bellevillen ravintolatkin olisivat riittäneet pitkäksi aikaa.

Pariisin-ajan yksityiskohdista ei sen enempää... "mitä niitä nyt on..." Seuraavaksi olikin sitten taisteltava kelloa ja kalenteria vastaan karkupaikassa. Elämäni ensimmäinen vuokrasopimus vuokralaisena, ja vieläpä kielellä, jota olin vasta menossa paikkaan oppimaan.

Älkäämme unohtako, kuinka kaikki alkoi...

Karkumatka työkavereille lähetettyinä postikortteina
(17 kpl, yksi joka paikasta)

Kun palasin Berliinistä kotiin 30.8.2009, olin ollut reissussa vuoden. Karkumatkan alkua ei olekaan tullut kirjattua, joten palataanpa siihen nyt. Lähdin siis Brysseliin menolipulla 31.8.2008, loppumuuton ja Connoisseurin häistä aiheutuneen krapulan selvitettyäni, tavarat synnyinkaupunkiini taksilla heitettyäni, ja sieltä taksilla lentokentälle kiiruhdettuani. Siinä vaiheessa rahaa ja hermoja oli poltettu jo niin paljon, että oli pakko ottaa Wine & View'ssä maistiainen parikymppistä Château de Marcaux'ta. Baggage dropissa törmäämäni tuttu kummasteli juoman kalleutta samalla kun soitin kiitorataa silmistäni päästämättä vihdoin pomolleni ja ilmoitin, ettemme tapaa tuttuun tapaan syyskuussa. Karkumatka oli aloitettu.

Belgiassa vietin ensin viikon ranskankielisellä puolella, Valloniassa, eräässä pienessä ja melko tylsässä keskiaikaisessa kaupungissa, jossa nimeni koko komeudessaan (kaikki kolme etunimeä ja pitkähkö sukunimi) roikkui kaupungintalon naapuritalon julkisivun peittävässä lakanassa, kaupungin keskusaukiolla, perässä vielä Finlande. Ei kovinkaan vähäeleinen alku karkumatkalleni.

Vallonian työmatkan selvitettyäni pyyhälsin tuttuni luokse kauniiseen Gentin kaupunkiin Flaamin puolelle, ja meno muuttui vauraammaksi, hauskemmaksi ja rennommaksi. Olen vieläkin aivan äimistynyt Gentistä: en tiennyt paikasta mitään, mutta sehän oli aivan mielettömän hieno paikka, lähes yltäkylläinen goottilaisessa arkkitehtuurissaan. Sieltä tein pistomatkoja Brysseliin ja "pohjolan Venetsiaan", Bruggeen. Brugge oli romanttinen kaikkine turisteineenkin. Tuli häämatkamietteitä mieleen. Bryssel oli aika pieni, mutta söde. Lievässä persoonattomuudessaan persoonallinen.

Kovimmat jutut Belgiassa olivat (1) oluttarjonta, (2) erityisesti legendaarinen luostariolut Westvleteren Blonde, jonka bongasin Brysselin Grand Place'lla, (3) kaikkia muita keskeisiä olutmerkkejä tarjoava Delirium Café lähellä camp-suihkulähde Jeanneke Pisiä, (4) Gentin kirkot, (5) Valloniassa syödyt isot belgialaiset lihapullat viikuna-punaviinikastikkeessa. Ja tietenkin kaiken yllä leijunut tunne siitä, että nyt oltiin keskellä Eurooppaa, keskellä historiaa.

Tästä olikin hyvä jatkaa Pariisiin.

LOPULTAKIN!

Finally! Elokuu menikin sitten lopulta reissatessa niin totaalisesti, etten ehtinyt blogin äärelle tätä tekemään ennen kuin nyt ensimmäisenä työiltanani Helsingin keskustan maisemakonttorissani (maisema tosin on vähän turhan harmaa juuri nyt). Paluu oli ja on ankea, mutta odotetulla tavalla… Tästä myöhemmin, nyt asiaan. Seuraa tiivistetty karkupaikan matkaopas aitoon karkumatka-tyyliin, olkaa hyvä!

Rumaksi haukuttu kaupunki on arkkitehtuuriltaan äärimmäisen eklektinen, monityylinen. Minusta se on oikeasti aika hauskaakin. Kannattaa kävellä ristiin rastiin kertaalleen täysin tuhotussa, nykyisin osittain restauroidussa ydinkeskustassa. Yllätyksiä piisaa.

Aivan uusista rakennuksista hienoin (ja suosikkirakennukseni karkupaikassa muutenkin) on se pääkauppakadun keskivaiheilla oleva rakennus, jossa on reikä keskellä. Reikä menee sitten talon läpi ja paljastuu ylhäältä auki olevaksi atriumiksi, valopihaksi.

Nautinnollisin paikka auringonottoon ja pikniköintiin on tietenkin joen varrella. Itäsataman tienoilla miljöö on elokuvamaisin (en ikinä unohda sitä, kun silloin kerran kävelimme Täydellisen kanssa tienoon läpi pimeällä). Skyline näyttää sinne jotenkin aivan epätodelliselta, newyorkmaiselta. Sen sijaan itse vietin aikaani pilvenpiirtäjärivistöä suoraan vastapäätä, eteläpuolella. Siinä on kaupunkilaisten varsinainen olohuone, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ulkoilmatapahtumat (mm. reilun kuukauden kestävä teatterifestivaali, vesishow, ilotulitukset, lasten pomppulinnat, kaikki) sijoitetaan vuorollaan siihen. Suosittelen, mikäli työsopimus antaa myöten, boheemeja auringonstanauttimisaikoja, etenkin arkipäiviä, sillä aurinkoisena sunnuntaina voi haluta miettiä vaihtoehtoisia paikkoja, ellei välttämättä halua joutua lähes ihokosketukseen turkkilaistaustaisen miesseurueen tai eläkemummojen kanssa.

Kaupunki on kuuluisa messuistaan, joten en voi korostaa tarpeeksi tarkastamaan messuajat. Vaikka hotellin sattuisikin saamaan, ovat hinnat noin nelinkertaiset. Paitsi jos tietenkin tulet kaupunkiin messujen takia, siinä tapauksessa sekaan vaan!

Fantastisinta karkupaikassa minusta on keskimäärin Suomea paremmat ilmat (siihen nyt ei paljoa vaadita, mutta kesä nyt vaan on vähintään kaksi kuukautta pidempi molemmista päistään), halvemmat hinnat, korkeampi elintaso, rennommat ihmiset (tätä ei tietenkään näe byrokratiassa vaan esim. pyöräilijöiden liikennekäyttäytymisessä ja aamiaispaikkojen myöhemmissä aukioloajoissa).

Ulkoisesti bisneskuorta näyttävä kaupunki on itse asiassa maansa eniten kulttuuriin rahallisesti panostava kaupunki. Tietenkään rahalla ei saa kaikkea, mutta paljon on kansainvälistä tarjontaa, mitä auttaa vielä kaupungin liikenteellisesti keskeinen sijainti.

Ravintoloista mainittakoon paikallisen ruoan mekka Zum Gemalten Haus, sekä naapurissa oleva varsin kelpo kollega Apfelwein Wagner (alkuperäiseltä nimeltään v. 1931 perustettu ravintola on muuten Adolf Wagner). Tässä blogissa hehkutettu, päärautatieasemalta lähtevista kaduista keskeisimmällä sijaitseva all-you-can-eat sushi-buffet on nimeltään Yan Jing (lounasbuffet päivittäin klo 15 asti muistaakseni euroissa hintaan 11,80, mukana myös paljon hyvää kiinalaista sapuskaa, elämäni parhaat krapularuoat by far). Paikalliseen ruokakulttuuriin palatakseni pitää mainita että erittäin hyvät lammasmakkarat (kokolihaa, fenkolia, maailman ehkä parasta sinappia…) löytyvät Neues Volkswirt -ravintolasta (euroissa 11,20), ja mielestäni parhaat kebabit Ali Babasta joen eteläpuolella olevan tähtiristeyksen lounaiskulmasta. Karkupaikka-kämppäni naapurissa sijaitseva NYC onkin sitten jo monta kertaa mainittu ja kai bongattukin, kyseessä on hieman Chico’s-tyylinen paikka, joskin purilaiset ovat Suomi-ketjuun verrattuna huomattavasti kokolihaisammat. Bagelit tuodaan kuulemma suoraan New Yorkista, mikä on täysin pähkähullua, mutta toisaalta aika coolia. Suosittelen tuorejuusto-marjasose-kylmäsavulohi-bagelia, jolla lähtee jo lounasnälkäkin, on se niin iso ja hyvä. Omaehtoiseen kokkaukseen parhaat raaka-aineet löytyvät käsittääkseni Karstadtin alakerran Gourmet-osastolta. Kaufhofin vastaava kannattaa myös tsekata.

Tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Goethen talo (en käynyt), museoiden rivistö joen etelärannalla (en käynyt vaikka asuin käytännössä keskellä sitä), skyline (sitäkin enemmän) sekä yhteen aukioon rajautuva vanha kaupunki (mielestäni aika säälittävä).

Alan miehet (ja miksei naisetkin, tiedän yhdenkin tutuksi tulleen kahjopään joka on heitetty sieltä ulos kun halusi kokeilla omatoimisesti tangollastrippausta) löytävät Euroopan toisiksi suurimman punaisten lyhtyjen alueen heti rautatieaseman lähellä, keskeisimmän keskustaan vievän kadun (Kaiserstraße) pohjoispuolelta.

Muuten vaan hauskaa iltaa viettämään haluavat kehoitan suuntaamaan joen eteläpuolella olevaan Alt-etuliitteellä alkavaan kaupunginosaan ja kokeilemaan rohkeasti paikallista omenajuomaa. Parhaimmillaan tosin edellämainituissa paikallisen ruoan ravintoloissa, mutta miksei illan ratoksikin, sillä kyseessä on varsin oiva kesäjuoma kuivien siiderien ystäville. (Toki oluttakin saa.) Jalkapallo-ottelun ollessa käynnissä jo pelkkä tungos ja hurmos voivat olla elämyksiä sinänsä.

Mainittakoon vielä yksi Euroopan kuuluisimmista tanssiklubeista, Cocoon Club. Itse en ole siellä vielä käynyt (seuraavalla visiitillä revin Makuukaverin mukanani sinne vaikka väkisin), mutta kuvien perusteella paikka on sisustuksellisesti ja musiikillisesti näkemisen arvoinen. Parhaat DJ:t esiintyvät siellä usein ilman, että heitä etukäteen mainostetaan, joten mikä tahansa ilta voi olla elämys.

Autot on vielä mainittava. Ensimmäinen mieleentuleva automerkki on Porsche Carrera, sillä missään muualla en ole niin toistuvasti tullut törmänneeksi tuohon virtaviivaiseen kaksioviseen. Mitä ajokulttuuriin tulee, niin kovaa mutta taitavasti ajetaan, yhtään kolaria en 10 kuukauden aikana keskusta-alueella nähnyt. Sen sijaan taskuparkkeeraustaidot ovat paikallisilla lähes koomillisen surkeat. Terassiltani minulta tosin oli parhaat Besserwisser-paikat, mutta silti. Itse tein ensimmäisen taskuparkkini inssissä ja meni periaatteen tietäen kerralla nappiin!

Ikävöimään jään tietenkin eniten ihmisiä, Täydellistä, Makuukaveria, Oliivia ynnä muita, tässä blogissa yksilöimättömiä hyviä kavereitani, jopa tavallaan sitä naistenvaatteisiin pukeutuvaa heteromiestäkin, omalla tavallaan. Kämpänjättö eikyllä mennyt ihan nappiin, kun en ole kuin pari kertaa elämässäni muuttanut; vessanpöntön kansikin taisi jäädä epäkohteliaasti yläasentoon. Muuten kaikki jäi hyvin.

Nyt onkin siis aika paljastaa jotain himoittua tästä blogista, luulisin. Päivitän elokuun ”jälkikarun” vielä erikseen, kunhan ehdin. Mutta nyt se tulee… ”Lisäämällä yhden a-kirjaimen seuraavaan olet ratkaissut arvoituksen: Tämän blogin postausten otsikoiden ekoista kirjimista tulee sanoja ja lauseita (jne.)”, samoin kuten tämän postauksen kappaleiden ensimmäiset kirjaimet muodostavat karkupaikan virallisen nimen. Voilà et danke für Ihre Aufmerksamkeit! :)