Älkäämme unohtako, kuinka kaikki alkoi...

Karkumatka työkavereille lähetettyinä postikortteina
(17 kpl, yksi joka paikasta)

Kun palasin Berliinistä kotiin 30.8.2009, olin ollut reissussa vuoden. Karkumatkan alkua ei olekaan tullut kirjattua, joten palataanpa siihen nyt. Lähdin siis Brysseliin menolipulla 31.8.2008, loppumuuton ja Connoisseurin häistä aiheutuneen krapulan selvitettyäni, tavarat synnyinkaupunkiini taksilla heitettyäni, ja sieltä taksilla lentokentälle kiiruhdettuani. Siinä vaiheessa rahaa ja hermoja oli poltettu jo niin paljon, että oli pakko ottaa Wine & View'ssä maistiainen parikymppistä Château de Marcaux'ta. Baggage dropissa törmäämäni tuttu kummasteli juoman kalleutta samalla kun soitin kiitorataa silmistäni päästämättä vihdoin pomolleni ja ilmoitin, ettemme tapaa tuttuun tapaan syyskuussa. Karkumatka oli aloitettu.

Belgiassa vietin ensin viikon ranskankielisellä puolella, Valloniassa, eräässä pienessä ja melko tylsässä keskiaikaisessa kaupungissa, jossa nimeni koko komeudessaan (kaikki kolme etunimeä ja pitkähkö sukunimi) roikkui kaupungintalon naapuritalon julkisivun peittävässä lakanassa, kaupungin keskusaukiolla, perässä vielä Finlande. Ei kovinkaan vähäeleinen alku karkumatkalleni.

Vallonian työmatkan selvitettyäni pyyhälsin tuttuni luokse kauniiseen Gentin kaupunkiin Flaamin puolelle, ja meno muuttui vauraammaksi, hauskemmaksi ja rennommaksi. Olen vieläkin aivan äimistynyt Gentistä: en tiennyt paikasta mitään, mutta sehän oli aivan mielettömän hieno paikka, lähes yltäkylläinen goottilaisessa arkkitehtuurissaan. Sieltä tein pistomatkoja Brysseliin ja "pohjolan Venetsiaan", Bruggeen. Brugge oli romanttinen kaikkine turisteineenkin. Tuli häämatkamietteitä mieleen. Bryssel oli aika pieni, mutta söde. Lievässä persoonattomuudessaan persoonallinen.

Kovimmat jutut Belgiassa olivat (1) oluttarjonta, (2) erityisesti legendaarinen luostariolut Westvleteren Blonde, jonka bongasin Brysselin Grand Place'lla, (3) kaikkia muita keskeisiä olutmerkkejä tarjoava Delirium Café lähellä camp-suihkulähde Jeanneke Pisiä, (4) Gentin kirkot, (5) Valloniassa syödyt isot belgialaiset lihapullat viikuna-punaviinikastikkeessa. Ja tietenkin kaiken yllä leijunut tunne siitä, että nyt oltiin keskellä Eurooppaa, keskellä historiaa.

Tästä olikin hyvä jatkaa Pariisiin.