Englantia

Englantia, tuota maailmankielistä läpäisevintä kuulee kotikulmillani jostain syystä ehkä useammin kuin muualla kaupungissa (jos nyt ei suurimpia turistinähtävyyksiä lasketa). Tarkennan vielä, että kyseessä on nimenomaan amerikkalaisella aksentilla puhuttu englanti.

Harmittaa, sillä karkumatkani ideaan kuului alunperin keskeisesti ympärillä puhuttu, minulle entuudestaan vieras kieli. Tämä 'amerikka' kun on minulle lähes yhtä tuttua kuin äidinkieleni. Voin koska tahansa vakuuttaa amerikkalaisen siitä, että olen syntyperäinen, ja joskus jopa tylsistyessäni huvitan itseäni käyttämällä niin harvinaisia englanninkielisiä "sivistyssanoja", että pudotan natiivin. (Lukuisista Scrabble-voitoista puhumattakaan!)

No, onpahan tuossa kadunkulmassani vielä sinällään erittäin mukava ruokapaikka nimeltään NYC. Nimi johtuu tietenkin pilvenpiirtäjien sävyttämästä näköalasta (joka on suurin piirtein sama kuin parvekkeeltani). Sanomattakin lienee selvää, että kyseisessä paikassa on paljon amerikkalaisia asiakkaita. Itse käyn siellä vain muhkeiden hampurilaisten takia.

Hampurihan on Saksassa, eikö olekin? Ja Amerigo Vespucci oli italialainen? Eh... Ehkä pitäisi lähteä lomalle jonnekin, missä ei näy MTV. (Okei, en tiedä näkyykö se täällä, koska en ole enää pitkään aikaan ollut televisionkäyttäjä.)