Kosmopoliittina tein tässä vuoden 2008 kiitospäivän maailmanpoliittisessa tilanteessa... kalkkuna-vindaloota!
No, en tietenkään ajatellut politiikkaa ainakaan tietoisesti, halusin vain gastronomista vaihtelua viimeaikaiselle pastanjauhannalle. Lämmitin siis öljyä, kuullotin siinä ison (jättimäisen!) sipulin, ja paistoin kalkkunan paistipaloista pinnan kiinni. Hitaasti, huolellisesti. Sipuli osaa olla herkkä: kuullottaessa ei pidä hötkyillä, jos haluaa parasta. (Eräs kanadalainen tuttuni tekee sipulikeittoa, jonka valmistamiseen kuluu kuusi tuntia!) Sitten lisäsin 4 ruokalusikallista vindaloo-punacurrytahnaa ja purkillisen bambunversoja. Kypsensin hetken ja lisäsin reilun lorauksen kookosmaitoa, ja annoin taas porista hetken. Riisivesi kiehumaan ja basmatien huuhtelu (tulee irtonaisempaa riisiä à la Intia), sillä aikaa kastikkeen maustaminen Nam Pla -kalakastikkeella (thaimaalaista, muistanemme Bangkokiakin!), sokerilla ja tuoreella chilillä. Maun mukaan, tuolla tuli mukavan mietoa. Ensi kerralla tulisempaa, ja kokeilen paahtaa chilitahnaa ennen sipulien ja lihan (ensi kerralla kanaa tai katkarapuja) lisäämistä. Tämä oli ehkä toinen kertani intialaisessa keittiössä...
Ei kun Star Trek II: The Wrath of Khan (1982) pyörimään ja pullo makeahkoa muscat-tyyppistä valkoviiniä kylmästä! (Ei, en ole trekkie, ajattelin vaan valistaa itseäni seuraavaksi tällä elokuvasarjalla.)
No comments:
Post a Comment