Eilen täällä oli sitten lämpimimmillään +31˚C. (Kylläpä kesti muuten tuon lämmin-sanan taivutuksen kanssa kauan. Ilmeisesti kielitaidon rappeutumista ei voi estää - tai sitten olen vain väsynyt.) Menin eilen lounaan jälkeen joelle mukanani Ikeasta ostettu viltti, sixpackillinen mietoa verigreippiolutta ja New Yorkista ostettu kirja. Enpä muista yhtä intensiivisen kuumaa kokemusta lähiajoilta. Kesäkuussa 1997 Maltalla oli päivätolkulla +33˚C, mutta meri oli aina lähellä. Täältä lähin merenranta on Google Earthin mukaan 399 kilometrin päässä, joten jokseenkin viileintä on jokirannassa, joka on onneksi aivan kämppäni vieressä. New Yorkin metro vuoden 2001 helteillä taitaa olla suomalaisen saunan jälkeen kuumin paikka, jossa olen ollut. Mutta kyllä täälläkin tarkenee. Ulos astuessa vastaan iski kuumankostea ”seinä”, eikä sisällä voinut päivällä auringon paistaessa juurikaan olla, paitsi ehkä suihkussa.
Nyt olen sitten punainen kuin lontoolainen puhelinkoppi. Nolottaa, mutta eiköhän tämä tästä kauniiksi rusketukseksi tasaannu. Ensi viikon maanantaina palaan viikoksi Suomeen, ja ajattelin, että joku näyttö paikallisista helteistä pitää olla, nyt kun ei ole pahin työstressikään päällä.
Saas nähdä palelenko tälläkin Suomen-visiitilläni. ;)
No comments:
Post a Comment