Kylläpä oli harvinaisen mukavaa perjantai-iltana ja lauantaina. Töiden jälkeen suuntasimme työporukalla vakiobaariimme, mistä poistuimme Makuukaverin kanssa turhia peittelemättä yhtä matkaa hänen kämpälleen. Katsoimme perinteisten Austin Powers -elokuviemme vaihteluksi ja hänen suosituksestaan komedian Death at a Funeral (2007), ja nauraa räkätimme kämppiksen ja naapurien iloksi toistemme syleilyssä aamun pikkutunneille. Aamulla nousimme ylös minun standardeilleni ajoissa (kymmenen aikaan), sillä Makuukaverin motto oli ”when you get up, you don’t want to sleep anymore”. Hassua, en ole ennen ajatellut asiaa noin.
Meistä ruoanlaittotaitoisena kävin kaupan kautta kotona väsäämässä eväspatongit: levitettävää chèvreä, salaattikurkkua, sekasalaattia, eräänlaista herkku-keittokinkkua, hyvää oliiviöljyä ja rosépippuria. Lisäksi ostin erilaisia hedelmiä. Makuukaverin mielestä patongit olivat erittäin herkulliset, mutta ”erikoisen makuiset”. Itseäni luomani makuyhdistelmä kutkutti. Seuraavaksi voisi taas kokeilla tehdä jotain piparjuuresta, jos satun sitä soveltuvassa muodossa löytämään. Oliivin kanssa vietetyt hetket ovat lisäksi herättäneet kiinnostuksen kreikkalaista keittiötä kohtaan, ja oma tsatsiki-resepti voisi olla aika cool.
Matkasimme Makuukaverin kanssa reilun tunnin junamatkan erääseen ikivanhaan kaupunkiin (kävimme siellä Connoisseurin kanssa joulukuussa) ja kiipesimme sen keskellä olevan vuoren laelle täydellisessä säässä viettämään naurunsekaista piknikiä, syömään herkkuja ja juomaan Makuukaverin ostamaa halpaa italialaista puolimakeaa valkoviiniä. Avaaja unohtui viinavastaavalta, mutta hän nokkelana kävi avauttamassa sen lähiravintossa, jonka henkilökunta ja asiakkaat kuulemma kokivat hänen takeltelevan selityksensä hilpeäksi. Makuukaveri on ulkonäöltään vähintäänkin persoonallinen, ja tuntuu poikkeuksetta herättävän hilpeyttä minne ikinä meneekin. Ja lauantaina hän oli yksin minun. Vietimme kaksistaan noin 24 tuntia, ja moinen yhtäjaksoisuus tuo väkisinkin ihmisiä toisiinsa, vaikka kyseessä olisikin kaksi sitoutumiskyvytöntä, seksuaalisesti aktiivista nuorta aikuista.
Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä tunnetta, joka leijuu sekoiluimme ja ”pahennusta herättävien” keppostemme ja kiipeilyidemme jälkitunnelmissa.
Nyt pitäisi aloittaa seuraava (hitto vie, edellistäkin tärkeämpi) työprojekti, mutta ulkona on 28˚C ja huomiseksi on luvattu jopa asteen verran enemmän…
2 comments:
Vai että tsatsikiresepti... :) Itse yleensä vain raastan kurkun hienoksi, puserran nesteet pois, heitän sen riittävän rasvaiseen jugurttiin ja mukaan vielä hienonnettua valkosipulia. Sekoitetaan hyvin. Lisätään ripaus suolaa ja pippuria ja annetaan tekeytyä kylmässä vähintään pari tuntia. Ja joka kerta tulee kiitosta ja ylistystä. Perusasiat kunniaan.
Latviasta saa muuten suomalaisittan todella stydiä piparjuuri-"creme bonjouria". Ei varmaankaan menisi kotimaassa kaupaksi edes. :)
Vakiobaarimme kreikkalainen omistaja muuten kertoi käyttävänsä kreikkalaista jugurttia ja hunajaa. Pitää testailla...
Post a Comment