...jatkoa edelliseen

(...jatkoa)

Siinä oli tilaisuuteni. Kitaraa joskus nuoruudessa soittaneenakin, ja näillä ei ollut mihinkään kiire.

No ei kai. Kävelin kotiin ja join pari olutta. Karkumatka fail.

Eräänlaisen mojitopirtelö-drinkin tuopinpohja

Seuraavana päivänä heräsin vasta puolilta päivin nukuttuani noin 12 tuntia. Samaahan tapahtui edellisellä karkumatkalla: pystyin nukkumaan aivan määrättömästi. No, juuri ennen lähtöä olin saanut ison, vuosia valmistellun kansainvälisen projektin kunnialla päätökseen, joten nyt saikin vähän vetää henkeä.

Päätin tarvita ostaa uuden Magic Trackpadin Mac-työpisteeseeni, sillä unohdin hiiren taktisesti kotiin. Laite, jota olin kaivannut jo tuota hiirtä ostaessa, mutta jota ei ollut vielä saatavilla.

Paikallista Apple Storea etsiessäni pysähdyin hetkeksi lukemaan karttaa, vaistomaisesti lähelle kaunista naishenkilöä. Toinen naishenkilö tuli pyytämään häneltä tulta, mihin hän totesi itsekin tarvitsevansa sytytintä. "I have a light, for both of you", sanoin heille pilke silmäkulmassa ja tarjosin molemmille vuorollaan kipinän edellisenä iltana ostamallani sosiaalistumissytkärillä. Siis vanhanaikaiseen tyyliin, jossa minä käytän sytkäriä, mutta nainen kietoo kätensä käteni ympärille tuulensuojaksi, teen aina niin.

Jotenkin jäimme sen ensimmäisen naishenkilön kanssa siinä sitten juttelemaan vähän niitä näitä. Paljastui ulkonorjalaiseksi. Oli juuri saapunut kaupunkiin ja tarvitsi kaupunkioppaan. Sanoin etsiväni läheisessä ostoskeskuksessa sijaitsevaa Apple Storea, siellä olisi takuulla kirjakauppakin. Lähdimme yhtä matkaa etsimään tuota kauppakeskusta, joka löytyikin vähän kafkamaisen aarteenetsinnän jälkeen hämmästyttävästi lopulta erään merkittävän nähtävyyden alta.

Jotenkin siitä päädyimme museoon (taidealoja opiskelleena mahtavaa seuraa!), museosta baarikierrokselle (edellisenä iltana tsekkaamani paikat ja drinkit!), ja baarista lopulta kämpälleni (viimeinen metro meni alta, mutta minullahan on aina viiniä ja pikkupurtavaa vierasvarana!). Keskustelua kaikesta Yo La Tengosta ja Sigur Rósista poststrukturalistiseen filosofiaan. Ihana neljältä yöllä täkin alla puhuessaan yhä vain väsyneemmällä äänellä, kaunis nukkuessaan puoli kymmeneltä aamulla.

Lähti 10.10.2010 klo 10:10 vaihtamaan hotellillaan vaatteet ja eikun parin tunnin päästä uudelle museokierrokselle, sitä varten kun oli kaupunkiin tullut. Vietimme eräässä joenrannan museossa yhteensä viisi tuntia, mitä nyt välillä kävimme ulkona auringonpaisteessa syömässä sämpylät. Niitä mussuttaessamme ja häneen yhä enemmän ihastuessani jouduimme huijausyrityksen kohteeksi. Mies pysähtyi kohdallemme, oli löytävinään sormuksen maasta kohdaltani, kysyi oliko se minun, ei saanut sitä mahtumaan omaan sormeensa, ja lahjoitti sen minulle. Vaikka Norjalaiselle annettavaksi; "onnea teille kahdelle". Pujotin romanttisen suurieleisesti sormuksen vasemman käden nimettömäänsä, minkä jälkeen sormuksen tarjonnut mies tuli kerjäämään rahaa "kokikseen". Tajusimme heti kupletin juonen, palautimme sormuksen miehelle ja lähetimme matkoihinsa. Tuli siinä sitten parin sekunnin kihlatkin tehtyä.

Norjalainen (näköjään rupesin kutsumaan häntä tuolla nimellä, jolla numeronsa alunperin kännykkäänkin tallensin) otatti museon loppuun asti tsekattuamme meistä ohikulkijalla kännykkäkuvan sillalla ja lähetti kuvan saman tien jollekin hyvälle kaverilleen. Tuntuu, että minusta puhutaan.

Kuljimme yhä vain lähekkäämmin, kävelimme läheiselle suihkulähteelle. Emme halunneet erota, mutta minulla oli työtapaaminen.

Seuraavana päivänä lisää katharsista luvassa. Vähän pelottavaa, mutta hän on aivan mahtava tyyppi. Mahtavaa keskusteluseuraa, sivistynyt, rämäpää, seikkailunhaluinen, aloitteellinen, utelias, ihana, kaunis… ja ajattelemme ihan samoja asioita koko ajan. Emmekä silti ole vielä edes suudelleet.

Hänen tiistaille suunniteltu paluumatkansa on vaarassa. Saa nähdä miten käy.

Onko tämä romaani tai elokuva, vai elänkö todella tätä elämää juuri nyt?