Seinäkasveja

Nyt täytyy kirjoittaa nopeasti, että pysyy elämän kärryillä, eikä myöhästy seuraavasta kohtaamisesta sen kanssa. Mutta eipä hypätä asioiden edelle.

Meillä oli pari päivää sitten karkupaikkani työpaikan kuukausittainen tilaisuus, jossa pääsi tutustumaan muihin (uusiin) kollegoihin. Teemme hyvin itsenäisesti hommia, joten naapureita ei välttämättä tapaa juurikaan. Ensimmäiset päivät täällä kun olivatkin aika yksinäisiä, niin odotin vastaanotolta paljon.

Tilaisuus oli kuitenkin aika lyhyt, turhan aikaisin päivästä viinitarjoilun jatkumiseen kosteissa merkeissä pienemmällä porukalla jossakin lähistöllä, ja vieläpä niin kauniina päivänä aivan turhan nopeasti kuumaksi käyneessä salissa – vieläpä kellarissa. Vastakkaisen sukupuolen edustajat, joita onnistuin jututtamaan olivat noin 10 vuotta vanhempia (yhteisenä nimittäjänä se, että pääsin puhumaan saksaa). En ollut ajatellut downgreidata heti alkuun rattopojaksi, vaikka satunnaiset leikit nuorekkaiden puma concolorien kanssa ovatkin aina olleet piristäviä.

Saldo oli siis pieni flirtti ja osoitteiden vaihdot nelikymppisen sveitsiläisruovan kanssa. Ja minä kun leuhkin paluu-postauksessa, että pokkaa on nyt enemmän.

Yhdessä vaiheessa sykähdyttävintä vapaa-ajanviettoa löytyi vastapäisen seinän kuvaamisesta

Kävellessäni itseeni pettyneenä ulos työpaikkarakennuksesta havaitsin tupakoitsijoilla olevan oma piirinsä ulkopuolella, jossa kaikki tunsivat toisensa. Olen ollut uudenvuodenpäivästä sellaisessa erikoisessa tupakkalakossa, että sallin itselleni polttamisen vain ulkomailla. Matkustin Suomessa asuessani töiden puolesta noin viikon kuukaudessa, joten tässä oli oma pieni paheellinen viehätyksensä. Olin kuitenkin jotenkin jo päättänyt, että 'ulkomailla' on suhteellinen siihen, missä asuu. En siis voisi polttaa täällä.

Illalla päätin mennä katsastamaan kaupungin parhaimmiksi mainostettuja baarikatuja, jotka olivatkin kätevästi kävelymatkan päässä kämpästäni pohjoiseen. Ei siis tarvinnut huolehtia viimeiseen metroon ehtimisestä. Löysin kivoja baareja, joissa oli hyvinkin kivannäköisiä ihmisiä, mutta sama ihme blokki iski jälleen. En juurikaan päässyt juttuun, vaan pääasiassa testailin drinkkejä, roikuin kännykällä ilmaisissa neteissä (Facebook… FML), luin paikallisoppaita ja olin muutenkin varsin epäriehakas perjantaieläin. Toisin sanoen illasta oli tulossa varsinainen katastrofi.

Päätin lopulta antaa periksi, ja ostin tupakkaa sekä sytkärin. Tavatakseni ihmisiä.

Pian joen rantaa jo kotia kohden flaneeratessani tulikin kitarakotelon ja aasialaisen ystävänsä kanssa aikaa viettämässä ollut söpö kaksikymppinen pummaamaan tupakkaa.

(Jatkuu…)