Kavorka

"Kymmenen kynttä valkosipulia, kolme neljännesgalloonaa viinietikkaa, kuusi unssia…"

Lauantaina oli alunperin tarkoitus nähdä perjantaina Kollegan kanssa tavattua Brasilialaista, jonka mainitsinkin jo ohimennen. Näyttävä, kaunis ja hyvinpukeutuva nainen, jonka kategorisoin heti mielessäni osastoon Out of my League. Oli lyhyen metrorupattelun perusteella yllättävän maanläheinen, mukava ja kiinnostunut/tava. Tiesi minut yhden työni kautta, mikä oli aika yllättävää mutta mairittelevaa. Tuli vielä muistaakseni jo samana iltana ystäväpyyntö Facebookin kautta, mikä on jotain mikä yleensä jää tällaisissa tilanteissa minun tekemäkseni (jep, salapoliisityö on kivaa :)). Ajattelin, että hän saattaisi olla hyvä kontakti töiden kannalta tulevaisuutta ajatellen ja että hän vain varmastikin ajatteli samoin.

Järjestelimme Kollegan kanssa lauantaisuunnitelmia koko porukalle. Paljastuikin, että Brasilialaisella oli kuulemma jo muita suunnitelmia lauantaiksi, ja sunnuntaiksikaan emme Kollegan kanssa oikein löytäneet mitään sopivaa. Bongasin yhden kiinnostavan konsertin maanantai-illalle, ja niinpä pistin Fb:n kautta ryhmäviestin liikenteeseen.

Kollega sai lopulta kämppiksensä Srilankalaisen mukanaan lauantain baarikierrokselle, ja tämä osoittautuikin tosi mukavaksi tyypiksi, ainakin juuri tuollaiseen aktiviteettiin. Leikkikaveriainesta, kuulemma hiljattain eronnut ja kaupunkiin muuttanut kosmopoliitti. Pistin pari syvällistä, yllättävää ajatusta keskustelun joukkoon ("eikö nää meidän mukavat globalisaatiobileet johdonmukaisesti loppuun vietynä – muistakaamme kanttilaisen kategorisen imperatiivin – johda massiiviseen kulttuurikatastrofiin?"), ja sitten tietenkin pari vähän överiä viittausta menneisiin kommelluksiini pari drinkkiä myöhemmäksi ("ei kannata hakata kiveen ennakkoluulojaan ihmisen seksuaalisesta suuntauksesta: itsekin sain kerran tuta ihollani kuinka lesbopari koostuikin kahdesta biseksuaalista… muttaeisiitäsenenempää"). Kollega kiitteli jälkikäteen, että mukavaa oli.

Kummempia ei kuitenkaan tapahtunut (suomalaisesta on kuitenkin vähän outoa, että koko ilta kestää vaan semmoiset neljä ja puoli tuntia!), vaikka yritin houkutella kämppiksiä yöbussinsa sijaan viinijatkoille parin korttelin päässä olevaan kotiini. Ymmärrettävää, kun ovat kämppiksiä, että rintamalinja pitää. Aiemmin, Srilankalaisen käydessä vessassa, nauroimme Seinfeldinsa tuntevan Kollegan kanssa jo kaikille cosmokramermäisille tilanteille, joihin saattaisin hänet altistaa mikäli rupeaisin käymään hellissä merkeissä Srilankalaisen vieraana kämpillään.

Sunnuntaina siivouksen lomassa sain Brasilialaiselta vastauksen ryhmäviestiini, mutta hän vastasikin vain minulle. Oli menossa ennen illan konserttia tsekkaamaan yhden taidenäyttelyn, ja kysyi halusinko tulla mukaan. Hän myös tarjoutui varaamaan konserttiliput, sillä kommentoin moisen puhelinkeskustelun käymistä paikallisella kielellä hymiöllä ":o". (Netitse asiaa tässä kehitysmaassa ei näköjään voinut hoitaa.)

Kerroin Kollegalle, että minulla olisi sitten näemmä treffit Brasilialaisen kanssa. Tuomittuaan minut ensiksi toivottomaksi häntäheikiksi (Norjalaisen yökylästä oli hädin tuskin viikko) Kollega pelkäsi olevansa konsertissa "niin viides pyörä". Itse arvioin taidemuseokäynnin olevan romanttisuuden kymmenportaisella akselilla sellaista kakkosen luokkaa (kohteliaisuudesta alakanttiin tosin). Lisäksi puolustauduin sillä, etten ollut juuri muuta tehnyt kuin hyväksynyt ystäväpyynnön.

Minkäs minä kavorkalleni voin, vitsailin.