II vuosipäivä

Hajonneen digikameran taidekuva nro 1

Kaksi vuotta ja 15 000 kävijää sitten ilmestyi ensimmäinen Karkumatka-postaus. Vuosi ja 12 000 kävijää myöhemmin kerrottiin, miten kaikki alkoi, ja pohjustettiin koko blogin päätös.

Nyt olemme toisen karkumatkani ensimmäisellä pikkukarkumatkalla. Olen siis työmatkalla ties missä skutsissa, kutsutaan paikkaa vaikka Melkeinvenäjäksi. Kieltä ei edes yritä puhua, vaan saa ihan suosiolla selvitä englannilla tai saksalla.

Hajonneen digikameran taidekuva nro 2

Kaupunki on ensivaikutelmaltaan kiva ja sievä, mutta juuri Karkupaikan makuun päästyään tylsyys iskee kyllä naamalle heti. Onneksi on niin halpaa. Ehkä kannattaa ostaa täältä vastikään harmillisesti seonneen vanhan digikamerani tilalle uusi.

Hajonneen digikameran taidekuva nro 3

Luppoaikaa tällä reissulla on aika mukavasti, joten seikkailemaan ehtii. En ole kyllä mitenkään erityisemmin yrittänyt, vaan enemmänkin ajoni on käynyt tuulen voimalla.

Saapumispäivän illan päätteeksi kollegaporukan juhlijoita oli aina vain vähemmän, kunnes jäljelle jäivät vain minä ja lyhyttukkainen ja pilkesilmäkulmainen Fry. Aika pian homman nimi oli aika selvä: välillämme oli magneettisuutta. Kun hän saattoi minut majapaikalleni, jäimme suutelemaan toisiamme parkkipaikalle reiluksi tunniksi. Kello 5:15 petiin.

Hajonneen digikameran taidekuva nro 4

Toisena iltana päädyimme lähelle hänen kotiaan, ja taaskaan meitä ei meinannut saada irti toisistamme. Todella poikkeuksellinen oli keskinäinen vetovoimamme, molemmat sitä ihmettelimme. Paras suutelija miesmuistiin.

Hänen kotiinsa emme voineet mennä, ja minunkin majapaikkani yövieraspolitiikka vähän mietitytti.

Hajonneen digikameran taidekuva nro 5

Maanantai-iltana istuessamme ravintolan viimeisinä asiakkaina kolmantena pyöränä lähes tyhjä, viilennystonikassa pyyhkeen alla makaava pinot gris -pullo, sanoi hän valmistautuneensa maksamaan yöstään huoneessani. Noista sanoista alkanut fyysinen reaktio laukesi vasta pari tuntia myöhemmin Sigur Rósin ( )-levyn soidessa soundtrackinä. Pitkitetyn nautinnon nautinnollisuus.

Hajonneen digikameran taidekuva nro 6

Paitsi, että Sigur Rós kuulemma liikkui niin sietämättömän korkealla, että piti vaihtaa johonkin muuhun. En siinä äkkiseltään keksinyt sitten muuta kuin The xx. Jep, samaa kuin mitä Brasilialaisen kanssa peuhatessa tasan viikkoa aiemmin kuunneltiin.

Brasilialaiseltahan oli tullut viesti, ettei halua lähteä rakentamaan nyt mitään. Vaikka pääsisin luokseen erittäinkin halvoilla lennoilla, ei se ollut hänestä hyvä idea.

Ehkä hän on oikeassa, mutta jos me kerran niin hyvin viihdyimme toistemme seurassa, niin miksi sitä aikaa ei voisi viettää enemmänkin? Hän sanoi olleensa valmistautunut seikkailuun, mutta kohtaaminen minun kanssani oli odottamattoman voimakas ja syvä. Sitä suuremmalla syyllä. Sanoi haluavansa kuulla muista museokäynneistäni, ja ehkä itse tulevansa tässä lähiaikoina mahdollisesti käymään Karkupaikassa.