Ajankuluksi rattopoika ja parit dagenefterit

Näin käy kun on offline.

Krapula on oikeastaan aika hyvä keksintö, ajattelee itse Positiivisenne (mutta ei siinä negatiivisessa merkityksessä). Monesti kunnon haukut työtoverilta tai pomolta krapula-aamuna, oman elämänlaatunsa korjaava tarkastelu ynnä muu vastaava saa itseaiheutetun huonovointisena enemmän hyvää aikaan kuin muulloin. Tekemättömät tehtävät ja morkkis kun hoitavat toinen toisensa usein kertarysäyksellä, kuten itselleni on käynyt nyt viikon sisään kahdesti. Toisaalta, jos haukut ovat paitsi kohtuuttomat, myös aiheettomat, niin ei se nyt niin kivalta tunnu eikä hoidu muutamalla grammalla parasetamolia.

Aiemminkin täällä vieraillut Elvis saapui aika ilmoituksenomaisesti kauttakulkiessaan majoittumaan luokseni sillä meiningillä, että kaatokännit vedetään tullessa ja palatessa. Ajankohta oli oikeastaan huonoin mahdollinen. Teen yhtä työjuttua kiireessä, mutta inspiroituneena, minkä kahden päivän ryyppäjäiset ikävästi pirstaloivat. Lisäksi on koko asunnonluovutus- ja työnlopettamisrumba byrokratioineen päällä.

Torstaina aloitimme puoliltapäivin ja lopettelimme taksi- ym. matkojen jälkeen joskus yön pikkutunneilla. Minulle homma tuli halvaksi, koska Elvis hoiti maksupuolen. Ainostaan joitakin laseja ja olutpulloja rikkoontui (ja se näemmä pakollinen kännibarolokin tuli juotua kellaroitumasta), eikä haju keittiössä perjantaiaamuna ollut paras mahdollinen, etenkään ajatellen puoliltapäivin tapahtunutta asuntonäyttöä. On se jännä, mitä ihmeitä astianpesuaineella ja tehokkaalla tuulettamisella saa darrapaniikissa aikaan. Tähän nähden oli sääli, että asunnonkatsojat lopulta tekivät oharit, ja juttelin Kiinteistövälittäjän kanssa 10 minuuttia punasilmäisenä säästä.

Päänsärky on oikeastaan jatkunut perjantaiaamusta tämän tekstin kirjoitushetkeen (kun Elvis on vihdoin saatu lentokoneeseen kohti Helsinki-Vantaata), vaihtuen lähes saumattomasti näyttöpäätemigreeninpoikaseen. Maanantaina siemailimme alkoholia maltillisemmin, klo 15-05 välillä eikä niin isolla kädellä. Otimme muuten Makuukaverin mukaan remmiin ja hauskaa oli, niin kuin räävittömän ja humalaisen ekstrovertin kanssa aina. Kieltämättä kuitenkin oli harvinaisen tylsää käynnistellä maanantaina jo toista viihdeiltaa, kun ajatukset ja mielihalut olivat melko lailla täysin muualla. Paitsi juomiseen tuhlattu aika, myös seuraavan päivän huono olo kun rajoittavat työnarkomaniaa kohtuuttomasti. Lisäksi väliin osui myös syntymäpäiväni, minkä aattona oli tarkoitus järjestää edellisenä päivänä syntyneen työkaverin kanssa yhteisjuhlat, omalta osaltani uudenvuodenbileiden lähtölaskentaperiaatteella. Vetäydyin hommasta ulos aika lyhytsanaisesti viime tingassa, suljin viestimet ja lukittauduin urakkapalkalla työhuoneeseeni. Kerrankin sanoin edes jollekin sosiaaliselle aktiviteetille ei, joskin tylsästi asiasta kärsivät ihmiset, joita en muutaman viikon kuluttua enää juuri tapaa. Makuukaveri kuitenkin onneksi itse virallisena päivänä kutsui itsensä ja ”minikakun” (suklaamuffinin) lyhyelle, mutta erittäin hyvää tehneelle paussille.

Seuraavan kerran juon varmaan tositarkoituksella alkoholia vasta työni edustusosuuden puolesta elokuussa Ruotsissa. Kevyt startti Mellanölillä.

Muihin viihdeuutisiin: aika eksteme-härskinä semi-tositeevee-naurupläjäyselokuvana Brüno toimi muuten erittäin hyvin (krapulassakin). Astetta törkeämpää huumoria kuin Boratissa, ja hämmentävän paljon sukupuolialueen alastomuutta. Rohkeita setiä. Seuraavaksi pitää tsekata toinen, varsin läheltä omaa elämääni koskettava uutuuselokuva Hangover. Kyseisen elokuvan mainosjuliste on aiheuttanut minulle viimeisen viikon sisällä jo kahdesti, sattuneesta syystä, kylmän hien läpi puskeneen puistatuksen, mutta sekä elokuvan traileri että eräs lukemani arvio saavat odottamaan hyvää huumoripläjäystä. (Etenkin se kohta, kun arvion kirjoittaja kertoi nauraneensa viimeksi yhtä makeasti ja katkeamattomasti Sekaisin Marista -elokuvalle, jonka juuri viimeksi Makuukaverin kanssa katsoimme.)

Mutta Hangoverin katson vasta sitten, kun työprojekti on valmistunut -- ja mielellään ei itse kaameassa kankkusessa vapisten. Ja sitten pitääkin jo valmistella tämän blogin (ja erittäin mahdollisesti koko karkumatka-blogiminäni) loppunäytöstä.