...in nicht allzu ferner Zukunft...

Pariisissa minulta kysyttiin, että mitä tapahtuu, kun palaan Suomeen. Loppuuko blogi? Olen miettinyt vaihtoehtoja. Blogaaminen anonyyminä sekä elämäni käänteistä aliaksien ja synonyymien kautta mahdollisimman androgyynisti kertominen on ollut koukuttavaa. Paluun kuvaaminen paljastaisi myös osaltaan tämän karkumatkan vaikutuksista, kun aikanaan liian tutuksi käynyt Suomi peilautuisi tuoreutuneena tekstistäni. Näin ollen olisi hauskaa jatkaa Helsingissä vuoden verran ”Paluu karkumatkalta”/”Karkumatkan kotiinpaluu” tms. -nimisenä ennen suunnitelmissani olevaa seuraavaa (ehkä pysyväksi jäävää) karkumatkaa snadista, mutta bulista Stadista takaisin johonkin maailmankaupunkiin.

Mutta jatkolla olisi reunaehtonsa. Aion nimittäin kyllä joskus pian 31.7. jälkeen paljastaa missä olen lokakuusta 2008 asti ollut (tai paremminkin elokuun lopusta kun sillä menolipulla oikeasti Suomesta lähdin - Brysseliin) ja postata tämän salaisen karkupaikkani parhaimmat paikat tulevia paikalle-eksyjiä tai satunnaisia fanikierroksia varten, sillä mitään hyvää suomenkielistä opasta tästä paikasta en ole vielä toistaiseksi nähnyt.

Mutta mikäli jatkan, joudun kyllä jättämään joitakin asioita kertomatta. Vaikka periaate ”arvaa missä olen” voisi toimia hyvin Helsingissäkin (ovikellon soittajalle maistiaisia karkumatka cuisinesta ja hyvää viiniä tms.) en silti esimerkiksi haluaisi paljastaa sukupuoltani. Tämä voi tulla pettymyksenä monille sitä niin kuumeisesti arvuutelleille, mutta toisaalta sen arvuuttelu on ollut monesta kiinnostavaa, ehkä jatkossakin. Myöskin ammattini jäänee lopullisesti paljastamatta, koska haluan tosiaan jäädä anonyymiksi; kuuluisa haluan olla muista asioista kuin tästä blogista. Liekö savolainen geeniperimä vai mikä, mutta tykkään jättää jälkeeni blogaamisestani ”vastuu siirretty lukijalle” -fiiliksen. Ehkä teen asiasta tänne jonkinlaisen nimettömänä vastattavan kyselyn (poll) tai parikin, jos viitsin, osaan ja ehdin. Nyt saatte tyytyä katselemaan tyypillistä arkilounastani.

Kirsikkatomaattipasta à la karkumatka con pesto genovese e parmigiano-reggiano

Ohjeen olen postannut jo aiemmin, joskin olen sittemmin tuunannut sitä valkosipuliviipaleiden jälkeen pannulle lisättävillä auringonkukansiemenillä. Niitä ei kannata paahtaa yhtään liikaa, pannulle vasta hieman ennen kirsikkatomaatteja. Yhdistelmä valkosipuli-auringonkukansiemenet-oliiviöljy-basilika-balsamiviinietikka on mainio. Paksumpilompakkoisia suosittelen kokeilemaan myös auringonkukansiementen asemesta pinjansiemeniä.