Negat (puolijulkinen puolivuotiskatsaus 2009)

Olen miettinyt joitakin yleisesti paheksuttavia käsitteitä, ja sitä, missä määrin määreet sopivat minuun. Kriittistä itsetarkastelua kolmannen vuosineljänneksen (eli puolivälin) kohdalla, olkaa hyvät.

Pariisin tuliaiset

’alkoholisti’
Jos käyttää kaikki rahansa viinaan, niin sitten varmaan on. Mutta jos humaltuminen on vain mukava ja varsin satunnainen pikkubonus, ja juomisen kohteena ovat kalliit viinit ja sampanjat (minkä takia rahat myös loppuvat nopeammin), niin mikä sitten on?

’ilmastorikollinen’
Matkustan melko paljon lentäen (usein työasioissa, mutten läheskään aina), enkä addiktiotani uusiin paikkoihin tutustumiseen yritäkään peitellä. Hiilijalanjälkeni viime vuonna oli AMEEn (via Dopplr) mukaan 2 471 kg CO₂. Jos tuo kuulostaa jo järkyttävältä, niin tänä vuonna, kun vuodesta on kulunut tätä kirjoittaessa vasta päivälleen puolet, on tuo saldo jo suurempi: 2 612 kg CO₂. Vertailun vuoksi todettakoon, että yksi kaupunkimaasturi tuottaa vuodessa 10 000 kg CO₂, enkä minä käytä yksityisautoa käytännössä kuin muuttaessani (jonka olen tehnyt elämässäni toistaiseksi kolme kertaa). Toinen vertailukohde: Barack Obaman henkilökohtainen hiilijalanjälki oli viime vuonna 42 tonnia (ja siihen virkaanastujaiset ym. päälle). Silti minusta tuntuu pahalta. Pitäisi muuttaa sellaiseen paikkaan, josta pääsisi kaikkiin tärkeisiin paikkoihin junalla, veneellä tai vaikka juosten.

’nettiaddikti’
À propos edellinen… (suomeksi: luvassa aasinsilta). Jos suunnittelee menevänsä puoliltaöin nukkumaan herätäkseen aamulla työntekoon, mutta kömpiikin sitten mahtavan blogin löydettyään petiin vasta puoli neljän aikoihin aamulla (ja, arvasitte oikein, Kiinteistövälittäjä soitti klo 8:50), ei elämänhallinta voi olla täysin kunnossa. Toisaalta netistä voi löytyä apua juuri elämänhallintaan, esimerkiksi edellälinkatun blogin runner’s high'n elävän kuvailun innostaessa uudestaan juoksuharrastuksen pariin.

’laiska’
Jätän usein asiat viime tinkaan, ja mikäli on mahdollista luistaa jostakin edes hieman epämiellyttävästä tehtävästä, jätän kernaasti urakan tekemättä. Pidän tätä toisaalta (suuressa laiskanpulskassa nerokkuudessani) älykkyyden määritteenä, tai ainakin evolutiivisena edellytyksenä. Toisaalta olen myös perfektionisti, jos jonkin asian päätän tehdä. Lisäksi olen erittäin ystävällinen ja seurallinen, mihin liittyvissä tehtävissä pitäisi päinvastoin opetella sanomaan useammin ei.

’narsisti’
Todisteena tämä blogi, voisi ajatella. Määritelmällisesti ’narsistilla’ tosin on itsestään suuret kuvitelmat, ja hän pitää itseään toisten yläpuolella (mistä siis tämä ainainen epävarmuus?). Määritelmään liittyy myös seksuaalinen kiinnostus omaan kehoonsa. (Minullahan tämä kiinnostus kyllä suuntautuu ulospäin...) Mutta jos ’narsismilla’ tarkoitetaan (suomalaisen!) arkikielen tavoin itsekorostamista, niin siinä tapauksessa kai jokainen blogaaja on jossain määrin narsisti. (Tämä on muuten myös Täydellisen kanta asiaan, vaikka hän ei blogistani tiedäkään.) Toisaalta omien vanhojen blogitekstien lukeminen on hyvä keino muistaa ja oppia kokemuksistaan, sekä harrastaa tervettä itsetarkastelua anonyymisti ja vieläpä niin, että muut voivat ilmaista pahennuksensa tai lohdutuksensa niin halutessaan. Tähän olen esimerkiksi tässäkin taas pyrkinyt.