Ja taas! Helvetin kuustoista!

Ensimmäisellä ja toisella luokalla peruskoulussa opettajallamme oli sellainen systeemi, että jokainen oppilas oli ensimmäisestä koulupäivästä alkaen numero. Kysyttyään kysymyksen (esimerkiksi "paljonko on neljä kertaa neljä?") opettaja nosti pakastaan pyöreän, keltaisen numerolapun, ja tätä numeroa vastaavan oppilaan tuli vastata kysymykseen. Näin kaikki joutuivat aina miettimään jokaisen kysymyksen etukäteen, eikä sluibailulle ollut varaa. (Tai ainakaan kukaan ei ollut niin nerokas, että olisi silmän välttäessä kähveltänyt oman numeronsa pakasta.)

Näistä päivistä lähtien numero 16 on ollut jonkinasteinen onnennumeroni. Muistan myös, kuinka vähän kehnon oppilaan numero oli 4 ja kuinka olimme numeron 17 kanssa, molemmat hieman ihastuineina toisiimme, kerran vertailleet lapsenkokoisia sukupuolielimiämme. Numero 24 oli paras ystäväni.

Aivan hiljattain keksin ottaa kuvan aina tämän numeron nähdessäni. Alla ensimmäiset kuvat kasvavasta kokoelmastani (valitettavasti niitä ei ole vielä 16 kappaletta).

Pariisissa asuin tietenkin 16.:ssa kaupunginosassa

Pariisissa numeroon törmäsi toki muuallakin

EDIT: it's everywhere: