Ihan hyvä nukkumiseen

Karkupaikkaa päivänä, jolloin Täydellinen lähti pitkälle työmatkaputkelleen

Kirjoitan tätä Helsingin Kirjasto 10:ssä (ladaten samalla Hangover-elokuvan DVD-screeneriä, ripaten levyjä ja kohta varailen tulevia matkoja netistä), enkä malta päästä ylihuomenaamulla karkupaikan paikallista aikaa ottamaan aurinkoa ja lomailemaan täysillä takaisin pilvenpiirtäjäkaupunkiini. Mutta kelataanpa nyt ensin hieman taaksepäin.

Täydellinen on ollut juhannuksen jälkeisestä lauantaista työmatkoilla, mistä hän kertoi minulle vasta lähtöpäivänään ollessani kirpputorihälinässä näyttämässä Beckhamille ja Olgalle kaupunkia. Beckham on muuten Connoisseurin isoveli.

Täydellinen ilmoitti kuitenkin varanneensa perjantain 17.7. ”we-time”:lle. Odotin tekstiviestiä pitkälle iltapäivään, josta tapaaminen siirtyi ensiksi lauantai-alkuiltapäivään. Lauantaina suunnitelma venyi vielä kaksi kertaa, ja lopulta näimme lauantai-iltana noin kuuden aikaan illalla asunnollani. Uskomatonta mitä urarakettina toimiva työpaikkansa teettää raukoilla! Näytin vähän omia työjuttujani ja hän näytti netistä omia tulevia projektejaan, minkä lisäksi vaihdoimme kuulumisia ja lahjoja (joku mystinen juttu on vielä tulossa minulle tavatessamme elokuun puolivälissä Berliinissä, missä myös eräs kirja vaihtaa omistajaa minulta hänelle). Hengästyimme puhuessamme jatkuvasti ja kävimme molemmat ylikierroksilla jälleennäkemisestämme kuin pienet oravanpoikaset amfetamiinisulfiiteissa. Kuten aina hänen mielestään, tälläkin kertaa tapaamisemme taustalla salamoi ja jyrisi.

Laitoin meille illalliseksi kirsikkatomaattipastaa, mikä ilmeisesti maistui Täydelliselle kun lähes liikuttui valkosipuli-balsamico-auringonkukansiemen-yhdistelmästä. Tai kai vähän siitäkin, kun laitoin sitä hänelle. Ylitunteellinen ystäväni, voi toista. Tarkan valuutan ihmisenä kiinnostui, kun kerroin annoksen hinnaksi tulleen euroissa vain noin yhden kaksimetallisen lantin (hyvää balsamicoa kun minulta löytyy aina kaapista). Selitin yksinkertaisen reseptin lyhyesti.

Koska Täydellinen ja Partneri etsivät karkupaikasta isompaa asuntoa muuttaakseen Partnerin saatua itsekin kaupungista töitä takaisin kokonaan yhteen, tarvitsevat he huonekaluja. Ja minulla kun on kämppä täynnä Ikeaa, mistä pitäisi päästä eroon, niin tilanne on optimaalinen. Heille kiinnostavin kohde on sänkyni, jolle Täydellinen jo kerran aikaisemmin niin kutsuvasti hypähti. Nyt kun patjaa taas piti saada kokeilla au naturel, ilman päiväpeittoa ja täkkiä (Partnerin määräyksestä), niin oli luontevaa, että Täydellinen jäi yöksi. Pakkohan sitä oli nielaista ja ottaa tyyny kiihotusta osoittavan reaktioni eteen (en nyt kerro oliko kyse ylä- vai alavartalosta), kun hän veti peiton syrjään ja heittäytyi alushousuisillaan ja tiukassa aluspaidassaan lakanalleni ja kokeili jousitusta. Sitä ennen, mikäli olisin halunnut, olisin voinut nähdä hänet täydellisyyden toteamiseksi täysin alastikin edes kerran elämässäni, sillä vessani ovessa on hämmentävän iso avaimenreikä. En kuitenkaan katsonut mokomaa tiirailua tarpeelliseksi, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet. Enkä tiedä olisinko katsonut muutenkaan, mutta tiedostin kuitenkin mahdollisuuden.

Täydellinen oli täynnä energiaa ja pyöri ja voimisteli sängyssä eikä meinannut millään malttaa mennä nukkumaan. Puhuimme siitä, miten opettaa lasta nukahtamaan. Ensin ajattelin, että pelkkä ”ajattele miten väsynyt olet valvoneena aamulla ja mene siihen ajatusmaailmaan nyt” -kehoitus toimisi, mutta hänen mielestään ”you don’t show him the catastrophy”. (Maistelin tuota lausetta monesti ääneen, kun se oli minusta niin hauska.) Niinpä kerroin oman itsekeksimäni nukahtamiskikan lapsuudesta (apua, mietin tosi kauan tuleeko tuohon nukahtamiskikkaan possessiivisuffiksi, enkä ole lopulta vieläkään ihan varma!). Nukahtamiskikassani (no tuohon nyt ainakin tulee) kuvittelen olevani avaruuskapselissa, joka on lähetetty kiitämään avaruuden halki jollekin kaukaiselle planeetalle. Perillä olisin vasta herättyäni. Tätä ajatellessani nukahdin kuten niin monesti aiemminkin, enkä herännyt edes siihen, kun hän oli hiippaillut keskellä yötä kylmissään ohitseni vaatekomeroon hakemaan vierasvuoteelleen sittenkin sen peiton, jota yritin aiemmin hänen vielä päästäessään höyryjään ulos tarjota.

En tiedä, mitä hän olisi ajatellut, jos olisin kertonut sleepbuddy-periaatteen. Mutta moinen yhdessämakoilu tuntuu minusta todella väärältä, jos toinen ei ole vapaa, enkä ole niin koskaan tehnyt.

Suomen-asioihin palaankin sitten seuraavassa postauksessa, kun tästä tuli jo näin pitkä!