Kuukausi sitten kaupungissa vierailleesta kollegaporukasta yksi piipahti täällä visiitillä. Asuu parin tunnin junamatkan päässä, ja joutui käymään täällä isommassa kaupungissa tekemässä jonkun kokeen Yhdysvaltoihin suuntautuvia jatko-opintojaan varten.
Kutsuinkin siis hänet lounaalle tuohon nykkiläishenkiseen lähiravintolaani. Lounaan yhteydessä tulin kysyneeksi, missä hän majoittuu täällä. Yhden tuntemani kollegan luona, mutta tämä oli parhaillaan poissa kotoa ulkomaanmatkan takia. Pitkä hiljaisuus ja katse silmiin. Kuin kaksi lasta, joilla on mahdollisuus pahantekoon.
Mutta itsehän asuin näköetäisyydellä tuosta ravintolasta. Pahaksi onnekseni jouduin työasioissa lähtemään pois.
Tapasimme myöhemmin joulumarkkinoilla ja kävimme oopperassa. Oopperalta kaljalle, ja hän kohti viimeistä junaansa, josta yritin saada hänet vaivihkaa myöhästymään. Mainitsin sopivassa kohdassa, että minulla on mukava futon, jossa voi nukkua mukavasti yhden yön. (Vielä mukavammin minun sängyssäni, ajattelin jo toiveikkaana.)
Ei tärpännyt, mutta vastavierailu pikkujoulujen merkeissä hänen kaupungissaan tuli. Lupasin tuoda glögitarpeet ja pullon Amarettoa.
Ho-ho-ho!
2 comments:
Kiva blogi sulla. Tai siis tämä piiloleikki.
Jokainenko saa arvailla? Epäilen Frankkua. Espanjaakin oli ehdotettu, mutta ei tuo ihan tältä meidän meiningiltä vaikuta.
Sopiihan sitä arvailla :) Viihdyttävää kuulla, mitä veikkaillaan. Yritän löytää elinympäristöstäni mahdollisimman moninaisia piirteitä, valaistakseni, hämätäksenikin.
Myös ammattiani, ikääni ja sukupuoltani saa veikkailla. On hauskaa olla piilosilla.
Oikein veikanneet (ja veikkauksessaan tiivisti pysyneet) saavat tiedon heinäkuun loppuun mennessä, kun siirryn seuraavaan kohteeseen.
Tai jos löytää minut ja soittaa ovisummeria, niin tarjoan illallisen :D
Post a Comment