Kuronta

Lauantaipäivästä torstaiaamuun kestäneen blogitaukoni aikana on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. Lukeako kymmenet blogipäivitykset vai kirjoittaako kuitenkin ensin omani?

Pikkujouluni sujuivat melko mainiosti. Väkeä oli sopivasti ja mukavimmasta päästä, ja glöginkorvike virtasi. Juomasta tuli vähän vahvempaa kuin aavistelin, ja tunnuin olevan ainoa joka sitä ei huomannut. Kunnialla kuitenkin selviydyin baarijatkoille asti, joista kuitenkin lähdin melko pian kotiin, kun huomasin promellemittarini neulan katkenneen. Mukavat kaverit kotibileissä ovat iloinen asia!

Kotimatkalla baarista seuraani lyöttäytyi kaksi hieman tummahipiäisempää mieshenkilöä arvattavan epäilyttävissä tarkoituksessa. Toinen oli ilmeisesti jo pihistänyt taskustani nahkakäsineeni. Selitin paikallista murretta jäljitellen, ettei "mulla oo mitään" (olin unohtanut lompakkoni kotiin, mutta kaverini tarjosivat mielellään bileiden järjestäjälle iltapalaa). "Ei mulla oo mitään", toinen heistä toisti hanskat kädessään. Potkaisin häntä jalkoväliin ja nappasin hansikkaat käteeni. He alkoivat potkia minua päähän, jota suojasin parhaani mukaan käsilläni istuvassa sikiöasennossa ollessani. Miehet poistuivat pian paikalta jäljettömiin. Juoksin niin kovaa kuin mahdollista pari korttelia kotiin päin ja varmistuin, ettei kukaan seuraa. Päätä särki vielä seuraavanakin yönä niin, että heräsin ottamaan lisää särkylääkettä (joka loppui, viimeinen Suomesta ostettu parasetamolvalmisteeni). Rankkaa elämää.

Oliko kuitenkin mahdollista, että tulkitsin tilanteen väärin? Ehkä olin vain humalapäissäni pudottanut hanskat, jotka eksoottinen herrasmies juoksi minulle palauttamaan. Kiitokseksi sai potkun munille, voi kuinka suomalaista minulta. Tai ehkä suomalaista on pohtia tällaista toista mahdollisuutta.

No, en jäänyt asiaa murehtimaan vaan vastaanotin sunnuntaiaamulla laskeutuneen hyvän suomlalaisystäväni, joka tuli tänne neljäksi päiväksi shoppailemaan ja herkuttelemaan (puolisonsa oli kolmen viikon työmatkalla Japanissa, joten jotain eksotiikka Suomen loskakeleihin piti saada). Meillä on aina hauskaa yhdessä, ja nyt erityisesti, sillä olemme molemmat ammattitermiä käyttääkseni "melkoisia herkkuperseitä". Söimme parhaissa paikoissa, kävimme kauniissa vanhassa kaupungissa tunnin junamatkan päässä, herkuttelimme jäätelöillä, kakuilla ja viineillä. Sushibuffetissa onnistuimme onneksi välttämään yliannostuksen, muuten oli vähän niin ja näin. Illan päätteeksi kämpälläni amaronea (lahjaksi saamastani uudesta Riedelin lyijykristallilasista!), chablis'ta tai herkkuoluita sekä Angelon herkkupitsoja, kaupungin parhaita kebabeja/falafeleja tai tuliaisturkinpippureita nauttien katsoimme aina vielä Seinfeldin tai pari. Naapuritalossani olevassa aamuneljään auki olevassa italialaisessa söin elämäni parasta punaista lihaa (arviolta 300 g sisäfilettä, jonka päällä tryffelilastuja, lisäksi marinoitu jättikatkarapu, rosmariiniperunoita ja reilusti kauden vihanneksia, marinoituja vihreitä papuja ja ruusukaalia). Lisäksi tietysti joulumarkkat ja ystäväni ylistämät Pradan, Chanelin, Escadan ynnä muiden liikkeet. Kävimmepä jopa taidenäyttelyssä, jonka tyylisuuntaa voisin luonnehtia ei-eurooppalaiseksi surrealistiseksi pop-taiteeksi. Melkoista pyöritystä siis.

Suomesta tuli aamulla viesti, että Applelta oli tullut iso paketti, joten ilmeisesti ainakin yhteen joululahjatoiveeseeni on vastattu. Hyvällä mielellä piipahdan siis jouluna Suomessa :)

Nyt pitäisi miettiä lahjoja. Onneksi aikaa on vielä runsaasti. Sitä paitsi voin aina ostaa paikallisia erikoisuuksia, säästyy rahaa ja ideointia!