Ei ole ihan huonot bileet täällä, ajattelin, kun päivänsankari tuli ovella halaamaan Manoloissaan, pinkissä olkaimettomassaan ja kädessään lasillinen Krugia. Samppanja ja kuohuva virtasi katkeamatta (ostamani italialainen osoittautui erinomaiseksi!), ja kakkuja tarjoiltiin kuin Marie-Antoinette Habsbourgin juhlissa aikoinaan. Ja jos jollakulla alkoi tassu painaa, järjestyi espresso tai cappuccino kädenkäänteessä asiaankuuluvalla italialaisella kodinkoneella, tuoreista pavuista.
Näin kyllä juhlissa yhden erittäin söpön tapauksen, mutta koska kyseessä oli jälleennäkeminen niin monien ympäri maapalloa levittäytyneiden tuttujen ja kollegoiden kanssa, en kerennyt hänen juttusilleen ennen kuin lähti. Harmi.
Jatkoilla maistuikin sitten ehta suomalainen olut ja poro. Oli hauska hyvästellä ystäviä taksitolpalla sanoen, että "nähdään sitten helmi-maaliskuussa Nykissä" tai "tiistaina nähdään Berliinissä". No, niistä karkumatkoista myöhemmin...
No comments:
Post a Comment