Näin unta, että pakkasin laukkuani hieman kasarmin tai nuorisohostellin tyyppisessä paikassa Venetsiassa. Ikkunasta oli huikeat näkymät. Huonekavereinani oli kollegoja anakronistisesti eri elämänvaiheista sekä joitakin tuntemattomia, joihin en ollut edes ehtinyt tutustua. Puhuin jonkun persialaisennäköisen pojan kanssa suomea. Olin ollut "armeijassa" ilmeisesti vain kaksi päivää (koska olin suomalainen, niin se kaiketi riitti), ja oli kotiuttamispäiväni. Mutta minne olin palaamassa? Varmaankin karkupaikkaani, sillä Suomea en unessani ajatellut.
Nyt pitäisi pakata kamat oikeaa "kotiinpaluuta" varten. Vietän uuden vuoden kavereideni kanssa Berliinissä, mistä palaan kulkematta lähtöruudun (ja vankilan, kop kop) kautta karkupaikkaani. Lisäksi olen tulkinnut lakia niin, etten tarvitsekaan uutta passia matkatakseni Yhdysvaltoihin, sillä minulla on ennen vuotta 2005 myönnetty, edelleen voimassa oleva koneellisesti luettava passi. Ainoa minkä ilmeisesti vielä tarvitsen, on eräänlainen sähköinen viisumi, ESTA.
New Yorkin lennosta tulee elämäni toinen meno-paluu, jossa toisena kohteena ei ole Suomi. Tammikuussa nimittäin poikkean työasioissa Göteborgissa.
Tiedossa siis melkoisesti matkustelua, koettakaa pysyä mukana!
No comments:
Post a Comment