KarkupaikkaaSain Beckhamilta ja Olgalta erittäin positiivista palautetta (mm. ”miljardit kiitokset” ”mahtavana turistioppaana” toimimisesta). Kieltämättä kaikki meni heidän kanssaan enemmän kuin nappiin, hellesäitä myöten. Perjantai-illalla kävelimme rautatieasemalta 15 minuutin matkan kämpälleni paraatireittiä pilvenpiirtäjien välistä, suurmiehen aukion läpi ja maisemareittiä joen yli. Perillä keskusta-asunnossani maailmanmatkaajien jano sammutettiin kädenkäänteessä paikallisella, hellepäiviin sopivalla alkoholijuomalla, johon välittömästi ja sydämellisesti ihastuttiin. Söimme erittäin hyvin paikalliseen ruokaan erikoistuneessa huippuravintolassa (josta blogasin jo aiemmin), ja humalluimme tästä uudesta lempijuomasta vanhan kaupungin idyllisissä juomapaikoissa ja myöhemmin skylinen äärellä maisematerassillani. He eivät olleet koskaan aiemmin nähneet elävänä pilvenpiirtäjiä!
Lauantaialkuiltapäivän eilisillalle vienosti hymyilevään krapulaan sai vetää elämän ensimmäiset sushiöverit vuolaita kiitoksia saaneessa Aasia-buffet’ssa (ruokailumme kesti reilun tunnin, minä aikana vieraani puhuivat vain tasan siitä, kuinka hyvää kaikki oli ja mitä otamme seuraavaksi). Sitä ennen kiersimme ”nerokasta”, täysin autotonta ja kaikki nähtävyydet niputtavaa reittiäni kulman takaa aukeavalta jättikirpputorilta pitkin joenvartta, kävelysillan yli vanhaan kaupunkiin, sieltä maan suurimmalle ostoskadulle, ihailimme ja ihmettelimme tämän vuoden aikana nousseita futuristis-surrealistisia rakennuksia (ei kuvassa, tuo on vanhempi) sekä kaupungin arkkitehtuurin älyttömiä kontrasteja - ja tietenkin niitä pilvenpiirtäjiä. Saatoin lähes huomaamatta rakennuksia osoitellessani tulla kerranneeksi kaupungin nimen etymologiasta lähtien karkupaikkani historian esihistorialliselta ajalta aina tulevan vuosikymmenen rakennushankkeisiin asti. Sushi-yliannostuksen saaneet vieraani vetäytyivät ruoan jälkeen päiväunille vitsaillen siitä, että vastaus kyselyyn lauantaipäivän kulusta olisi yksinkertaisesti ”Karkumatka vei syömään”.
Heidän nukkuessaan onnellisina vatsojensa vieressä näin Täydellistä, joka oli työpaikalla matkalaukun kanssa. Olin aiemmin maininnut työkiireistäni, eikä hän ollut rohjennut kuin aivan viime tingassa ottaa puheeksi sitä, että on lähdössä lähes katkeamattomalle neljän viikon mittaiselle työ/lomamatkalle! Neljä viikkoa! Sanoin tuollaisen uutisen kyllä olevan sellainen emergency, että siitä pitäisi kyllä kertoa, vaikka olisin purkamassa ydinpommia! Saatoin hänet asemalle ja halasimme pitkään ja monta kertaa. Yritin nopeasti näyttää iPodin näytöltä Pariisin-kuviani, mutta juna ei odota. Näemme kuitenkin vielä heinäkuussa, kun hän otti yhden päivän loman ollakseen kanssani. Like a bandage - right off! (Iltojen ratoksi Beckhamin ja Olgan kanssa katsomaamme Seinfeldia lainatakseni.) Hurjaa.
Sunnuntaina matkasimme vieraideni kanssa huvittavan pienellä junalla ylös vuoristoon, missä oli ikivanha raunio, maan toisiksi suurin. Paikka oli virallisesti remonttitöiden takia kiinni, mutta rakennusmiehet eivät reagoineet meihin millään tavalla, ja olimme ainoat turistit paikalla. Aika mahtava kokemus. Ilmakin oli aivan täydellinen (ei liian kuuma) ja otimme monia once in a lifetime -tyyppisiä kuvia (itse kyllä aion mennä toisekin tuonne!). Illalla söimme vielä maisemaravintolassa ja vein heidät löytämääni näköalapaikkaan, josta kaupungin skyline auringon laskiessa on sykähdyttävin. Siinäkin ajoitus ja taivaan punaiseksi värjäämä ilma (kiitos ilmansaasteiden) osoittautui täydelliseksi.
Haikeana ja vähän kateellisena huomaan Beckhamin ja Olgan lähteneen hiljaa kuin intiaanit nukkuessani kohti seuraavia etappejaan… Jälkeen jäi vain läppärini päällä oleva ihana kiitoskirje ja siististi pedattu vierasvuode sekä tiskatut astiat. Heillä on kyllä vielä aivan mahtava kuukausi edessään. Matka, joka päättyy Madridiin ja lopulta junamatkaan Keski-Euroopan halki Tukholmaan. Kateeksi käy.
Vaan kyllä sitä myös tosiaan tajusi taas olevansa onnellinen, kun karkupaikka peilaantui niin kirkkaana heidän ihastelevista kasvoistaan.
No comments:
Post a Comment