Arrivons!

Pariisissa siis ollaan, kuten karkumatka liveä lukevat ovatkin varmaan jo huomanneet ja ihmetelleet. Ja varmaankin nimenomaan ihmetelleet noita @bubuina -juttuja. Twitterin omituisuuksia blogiin implementattuna: siinä näkyy ”seinäkirjoittalua” ko. blogaajan kanssa minun viestieni kautta. Pitäisi ehkä hylätä moinen hämmennystä luova kommunikointitapa. Toinen ihmettelyä varmasti aiheuttanut asia oli varmasti se, kun kirjoitin sateen läpi perille väsyneenä saapuessani ”Je suis arrivée.” Kyseessä ei ollut paljastus tai hämäys mihinkään suuntaan, olin vain unohtanut mielestäni, että être-apuverbiä käyttävä passé composé taipuu luvussa ja suvussa - ollen siis täten karkumatka-blogin näkökulmasta kerta kaikkiaan käyttökelvoton aikamuoto. Noloa. Opin yleensäkin kieliä lähinnä auditiivisen muistin kautta, ja vedin tuon vain fiiliksellä mitenkään tiedostamatta, että siinä sanotaan jotain (ja mitä) sukupuolestani. The game is still on.

Toistaiseksi oudoin kokemus täällä Pariisissa onkin ollut juuri Bubuinan tapaaminen. Tavata omana itsenään joku, joka tuntee minut tässä blogissa kerrottujen asioiden kautta. Joku, jonka elämää on seurannut bloginsa kautta (ja kevyellä stalk… tiedonhaulla Internetistä ja yhteisöpalvelimista), ja joka puolestaan on lukenut herkkäviritteisellä ihmistuntemuksella ja kirjallisuudentutkijan haukankatseella blogiani koettaen arvata sukupuoltani yms. Kun periaatteessa ventovieras ihminen sanoo, että ”niin, silloin kun vietit yösi sen Makuukaverin ja Oliivin kanssa” tai ”no, oletsä nyt kokonaan heittänyt toiveesi sen Täydellisen suhteen” jne. Ja kuinka hän on kuulemma siskonsa kanssa pohtinut olemustani kunnioitettavalla paneutumisella. Vähän niin kuin olisi faneja. Todella weird, mutta oikeastaan aika hauskalla, melko viattomalla tavalla. Kommentoinkin hieman huvittuneena näiden salaliittoteoriasisarusten keskustelupiiriä: ”opinnäytetöitä odotellessa”. Mutta Bubuina on (kuten bloginsa kautta osasin lukea ja aavistaa) äärettömän mukava (ital. amabile) ihminen, juuri sellainen jonka kanssa ystävystyisin helposti ja nopeasti. Jotain sitä samaa Aitoa Ainesta kuten Connoisseurissa, Jänkhässä ja Täydellisessäkin.

Luovutin Bubuinalle kiitokseksi hauskasta (ja pitkästä!) lounaasta ensimmäisen painoksen virallisesta ”karkumatka soundtrackistä” (2CD), jonka biisilista on seuraavanlainen:

CD1
Lenny Kravitz: Fly Away
Soul Asylum: Runaway Train
Sonic Youth: Disappearer
Radiohead: How to Disappear Completely
Portishead: Wandering Star
múm: Dancing behind My Eyelids
Coldplay: Lost
Arcade Fire: Neighborhood #1 (Tunnels)
Editors: Escape the Nest
Manic Street Preachers: A Design for Life
Smashing Pumpkins: Today
Metallica: Wherever I May Roam
The Offspring: Gotta Get Away
Mew: Zookeeper’s Boy
Nirvana: Where Did You Sleep Last Night

CD2
Guns N’ Roses: Paradise City
Beastie Boys: Dedication
Radiohead: The Gloaming. (Softly Open Our Mouths In The Cold.)
Mogwai: Yes! I am a long way from home
Bloc Party: Kreuzberg
U2: Zoo Station
Sonic Youth: Androgynous Mind
Green Day: Welcome to Paradise
Interpol: NYC
Muse: Falling Down
R.E.M.: Leaving New York
Arcade Fire: No Cars Go
The Robocop Kraus: Gibraltar
Snow Patrol: Take Back the City
Portishead: The Rip

Ladatkaa vaikka Spotifyihinne. Kuuntelen noita bändejä paljon, ja etenkin taas kerran karkuun lähtiessä, mitä varten listan alun perin loinkin. Elämäni soundtrackiä siis. Karkupaikan oikein veikannee/ille sama tupla-CD tulee palkinnoksi voitonsikarin ja karkupaikan postikortin kera, kun lähettää osoitteensa minulle sähköpostissa (karkumatka@email.com). Arvausaika päättyköön vaikkapa 31.7.2009, jolloin vuokrasopimukseni kyseisessä arvoituskaupungissa päättyy. Se on helppo muistaa, vaikka sitten joudunkin varmaan postittamaan kuoret Suomesta (jäätte ilman voitontuuletukseen viimesilauksen tuovia karkupaikan postileimoja ellen keksi siihen jotain kikkaa). Virtuaalisia lisäpisteitä ja myöhemmin keksittävä fyysistä todellisuutta oleva bonuslahja sukupuolen oikein veikanneille, joskaan moisen 50-50-asian oikein veikkaamisesta ei tietenkään pelkästään saa palkintoa.

Bubuinalle muuten sanoin, että soundtrackin biiseihin saattaa sisältyä jollain tavalla kätketty viesti karkupaikasta. Muutenkin käytin melko paljon aikaa kappalejärjestyksen kanssa; se kun eri tavoin heijastelee mennyttä vuotta (Berliinin- ja New Yorkin -matkat sieltä onkin helppo bongata).

Mutta, kuten live-tapaamisessa usein tuli tokaistua: nyt pitääkin vaieta, ettei tule paljastaneeksi liikaa. ;)

P.S. Hyvää Bloomsdaytä! (Mun lemppariromaani!)