Under the weather, then rolling over

Arkistokuva

Paluu karkupaikkaan oli yllättävän ankea. Tihkusateen juuri tauottua sunnuntai-iltana, kun kävelin Pariisi vielä mielessäni keskustan läpi, tuntui Kaupunki autioituneen täysin. Vain meksikolainen katusoittaja kävelysillalla, pari kerjäläistä, satunnainen lenkkeilijä ja minä, nälkäisenä suunnistamassa kohti Burger Kingiä (päivän ensimmäinen kunnon ateria, lentokonepöperöitä ei lasketa - joskin Air Francen punaviini oli erinomaista!). Tietenkin Pariisi on paljon isompi, ja siellä on moninkertaisesti enemmän asukkaita, mutta ero ranskalaiskaupungin samaniltaisiin Fête de la musique -karkeloihin ja omaan arkitodellisuuteeni laskeutumiseen oli vähän turhan kouriintuntuva. Vielä maanantai oli sateinen, ja pysyttelin pääosin sisätiloissa työntekoon käynnistyen.

Tiistaina näin pikaisesti Makuukaveria, jolle oli tullut ongelmia. En halua liikaa paljastaa työmme luonteesta tai muusta vastaavasta, mutta hänen täällä ololleen oli tullut vakavia esteitä. Hieman oleskelulupaa vastaava asia oli jäänyt hänelle nyt myöntämättä ja hän oli masentunut. Pian tämän jälkeen törmäsin metroasemalla Oliiviin, jonka kanssa päätimme palata työpaikalle parin oluen kanssa lohduttamaan Makuukaveria, mutta tämä oli jo poissa. Jäimme kahden, eikä kummallakaan tuntunut olevan kiire minnekään.

Työpaikkarakennuksen sisäpihalla olevan aurinkotuolibaarin menulta bongatusta, ihan selvällä lontoolla nimetystä Innocent Smoothiesta aloimme joutilaina heittää aika merkitsevää läppää. Esimerkiksi sellaista, että vaikka kuinka kyseistä maitopohjaista, kiinnostavalle tapaukselle tarjottua juomaa joisi tämän toisen ihmisen navasta tai muualta vatsan seudulta tai tiesmiestä, olisi kyseessä kuitenkin vain työpaikkarakennuksen sisäpihalla olevassa aurinkotuolibaarissa tarjottu Innocent Smoothie. Oliivia kiinnosti kovin tämä iskutaktiikkani, ja hän halusi nähdä sen käytännössä pian. ”Paljon aikaahan sinulla ei ole”, hän muisutti napakasti.

Vakuutin hänen saavan nähdä kuuluisan Innocent Smootie Maneuverin tarpeeksi pian, ja vieläpä erittäin hyviltä paikoilta. Nauroimme erotessamme, ja molemmat kääntyivät katsomaan toisen perään yhtä aikaa, minkä korniudelle nauroimme tietenkin lisää. Jäin katsomaan vielä mietteliäänä hänen loittonevaa, kreikkalaista klassismia edustavaa takapuoltaan.

Ehdotus vaikkapa spontaanista leffa/YouTube-illasta siltä seisomalta. Varma kyllä. Naurua ja hilautumista lähekkäin. Käsitteen ’sleepbuddy’ opettaminen ja siihen sisältyvien käytäntöjen ja sääntöjen selvittäminen. Itse muuten olen sitä mieltä, että hyvänyönsuukko kuuluu asiaan… Ja että yhden asian johtaminen toiseen, kolmanteen ja lopulta yökioskilla ehkäisyasioissa kipaisemiseen on luonnollista ja tavallaan välttämätöntäkin. Jännää tämä vetovoima, joka johtunee kuunasennoista, feromoneista tai vain puhtaasti molemminpuolisesta biologisperusteisesta puutostilasta.

Illan hämärtyessä parvekkeella tupakoidessani mietin hänen suutelemistaan sekä sylikkäin istumista. Pari päivää myöhemmin tuntee viime päivien helteissä lämmennyt ja ruskettunut ihoni kaipuuta lakanan kosketukseen ja alasti nukkumiseen lusikka-asennossa, tai vähintäänkin oliivinruskeiden silmien pimeässäkiilumisen ihailuun.

Vaan elämässä ei ole undo-painiketta. Ehkäisyvälineitä ei käyty kipaisemassa yökioskilta ja lähestyvää ukkosmyrskyä (sekä luonani neljä päivää vierailevaa ystäväpariskuntaa) ei voi estää.

Vannotan itselleni, että seuraavan tilaisuuden koettaessa minulla on koneellani kaikki Austin Powersit (joita Oliivi ei vieläkään ole nähnyt) sekä mielessäni rohkeutta ehdottaa spontaania elokuvailtaa muuallakin kuin vain pääni sisällä.