Olin täysin unohtanut mielestäni, miten kauniita ja valkeita Suomen kesäyöt voivat olla. Lisäksi minut otti täällä vastaan poikkeuksellisen lämmin ilma: vielä kymmenen aikaan illalla Helsinki-Vantaalla oli +24 celciusastetta.
Niin, olen Suomessa. Tajusin puhuneeni edellisissä postauksissa vain 'kotimaastani', ja tässä vaiheessa olisi ollut tyylikästä vetää matto jalkojen alta ja paljastaa, että olenkin syntyjäni vaikkapa kiinalainen, ja että karkumatkani olikin pako uudesta kotimaastani... No, todellisuus on hiukan tylsempi.
Nuuhkin hullaantuneena kesäyön tuoksuja päästyäni kotikaupunkiini. Tajusin myös, että olin väärässä aiemmin. Kesäyöt Suomessa, etenkin juhannuksen aikaan, ovat kaipaamisen arvoisia. Aurinko lankeaa kesäiltaisin aivan erityisellä tavalla, tavalla jonka tunnistaa suomalaiseksi. Huomasin sen heti koneen laskeutuessa. (Saimme myös nauttia laskevan auringon kultaamista järvimaisemista, mutta niitä katsellessani yritin vain kuvitella, miltä ne vieressäni istuvasta hollantilaismiehestä mahtoivat näyttää.)
Huumaa kesti kuitenkin vain aikansa. Televisiouutisten viiden päivän sääennuste sai nimittäin jo suunnittelemaan aikaistettua paluuta karkupaikkaan: hirvittävä sadealue iskee päälleni vääjäämättä loppuviikosta.
Täydellistä! :)
No comments:
Post a Comment