Novella

Ménage à trois eli Ilta Oliivin luona. Perustuu tositapahtumiin, kirjannut ylös: karkumatka. Hahmot: allekirjoittanut, Oliivi ja Makuukaveri. Mukana myös Täydellinen (tekstiviestien kautta). Tapahtuma-aika, keskiviikon vastainen yö, 9.-10.6.2009. Tapahtumapaikka: Oliivin kulma-kattohuoneisto, kaupunki ja maa salainen.

Ensimmäistä kertaa Oliivin luona kylässä. Jokatiistaisesta iltapalaverista lähdimme yhdessä omille teillemme kaupan pakastealtaan kautta (aina ei jaksa, etenkin jos rahatilanteesta johtuen yhden illan gourmet'ta seuraa viikon kurne). Paistoimme pakastepatongit, joimme olutta ja tupakoimme kattoikkunan luona. Juttujen taso meni aika nopeasti navan alle ja YouTube/iTunes raikasi mm. Spiritualizedia (allekirjoittaneen toiveesta), Britney Spearsia (Makuukaverin camp-henkisyyden ilmentymänä) ja jazzia (Oliivin kokoelmista). Myös Makuukaverin hulvattomuus pääsi taas parin oluen jälkeen valloilleen ja hän mm. riemastutti koko korttelia huutamalla ikkunasta kovalla, kuuluvalla äänellä erään ”legendaarisen” italialaisen elokuvahahmon nimen (”Alotta Fagina”). Täydellinen oli mennyt vähän myöhässä muiden työkaveriemme kanssa vakikapakkaamme, mutta ei harmikseen löytänyt sieltä minua. Kutsuin hänetkin mukaan bileisiimme, mutta häneltä taisi mennä siveänä ihmisenä pupu pöksyyn. Liekö kuullut tuon edellä mainitun huudon.

Kun aamuyöstä viimeisetkin viskit ja kreikkalaiset konjakit oli juotu, tuli nukkumisjärjestelyiden aika. Harmikseni en pääse toteamaan nukkuneeni kahden suloisen vastakkaisen sukupuolen edustajan välissä, sillä viime hetkellä toinen heistä vetäytyi ujona retkipatjalle lattialle. (Sänky oli kyllä jättimäinen.) Mutta eipäs vielä edetä asioiden edelle.

Olin aavistelevinani koko illan, että Makuukaveri yritti saada minua ja Oliivia yhteen. Hän koko ajan puhui Oliiville, kuinka tämän pitäisi vaan ”ottaa joku” (’take someone’), jonka kanssa nauttia elämästä. Peiton alle päästyäni en voinut olla hieman kiusoittelematta, että ”sängyssäsi on juuri joku, vieläpä jo valmiiksi puolialasti”. Tämä tietenkin kuitattiin Oliivin taholta vain aavistuksen hermostuneella naurahduksella ja jollakin vitsillä. Pian tämän jälkeen he kuitenkin kuiskailivat keskenään jotain, josta erotin (tahallaan hieman kovemmalla äänellä sanotut) sanat ”ménage à trois, would be nice”. Kohta he tulivatkin molemmat hieman pahaenteisen näköisenä ympärilleni sängylle pienen lukulampun kanssa, riuhtaisivat peiton päältäni ja halusivat tehdä jotain, mistä käyttivät termiä ”routine investigations”. He nostivat paitaani hitaasti ylöspäin, ja aloin hieman jännittyä… Sitten he huomasivat, että sinä päivänä kaapista valitsemani pikkuhousut olivat raikuvan kirkkaanpunaiset, mikä oli heistä todella hauskaa. Hauskaa oli ilmeisesti myös ”kiusata” minua (ja samalla ehkä vähän myös itseään) tällä tavalla - myönnettäköön, etten olisi jonkinlaista pientä kimppaleikkimistä heidän kanssaan ollenkaan pahaksi pistänytkään.

Hieman myöhemmin, kun paljastin edellisessä pitkässä suhteessa huippuunsa hiotut selkähierontakykyni Oliivin kipeään niskaan (istuin pikkuhoususiltani ”ratsastusasennossa” Oliivin takapuolen päällä, kun hän makasi sängyllä mahallaan pyjamissaan), Makuukaveri vetäytyi vähin äänin lattialle ”varuiksi” laitetun retkipatjan ja makuupussin uumeniin ja vaikutti nukkuvan sikeästi. Oliivi ei tätä huomannut, sillä hierontani teki hänelle niin hyvää, etenkin kun käytössä oli hyvää hierontaöljyä. Puhuimme hänen kanssaan tässä intiimissä asennossa hiljaisella äänellä toistemme korviin muun muassa siitä, kuinka kapsaisiini vaikuttaa yhtä aikaa aivojen kipu- ja nautintokeskuksiin (TK: *wink*). Samalla hänen yläselkänsä lihakset olivat täysin vallassani; saatoin pienellä voiman tunnustelulla muuttaa mielihyvää tuottavan, lihasjumia avaavan liikkeen aivan pikkuriikkisen kipua tuottavaksi. Sanomattakin on selvää, että tuollainen selkähieronta tuollaisessa tilanteessa, kahden hieman yksinäisen ja hellyyttä kaipaavan sinkun välillä (Oliivin kohdalta asia varmistui minulle vasta tuona iltana) on väkisinkin vähintäänkin sensuelli.

Mutta sitten kävikin niin, että allekirjoittanut tyhmyyttään möläytti Makuukaverin nukahtaneen lattialle, mihin Oliivi reagoi herättämällä tämän ja siirtymällä itse retkipatjalle. Makuukaveri taas ei jostain syystä halunnut lainkaan viettää mitään peliä, vaan vetäytyi aivan sängyn toiseen reunaan, selin minuun. Aamulla maatessani vielä sängyssä hän kuitenkin antoi (Oliivin poissa ollessa) minun peilin kautta vilaukselta hieman ihastella ylikorostuneen seksuaalisuutensa fyysisiä tunnusmerkkejä.

En oikein tiedä miten tässä pitäisi tehdä, tai mitä haluaisin. Oliivi on ihastuttava ihminen, josta voisin helposti kiinnostua ihan tositarkoituksellakin. Siihen on taas liian vähän aikaa, sillä puolentoista kuukauden kuluttua teen jo lähtöä. Makuukaveri taas olisi mukava ”kokea” (kuulostaapa kamalalta, mutta sallittakoon kai vapaalle ihmiselle vapaassa maailmassa hyppysellinen seikkaulunhalua?), eikä aikarajoitus sitä haittaa. Jotenkin myös he yhdessä, vastakohtina toisiaan täydentäen (kreikkalainen ja puolalainen, tumma ja vaalea, siveä ja räävitön, ruskeasilmäinen ja sinisilmäinen, alistuva ja dominoiva jne.) ovat myös jotain enemmän kuin osiensa summa. Aamulla nopeasti kotiin suihkuun kiiruhtaessani he molemmat katsoivat minua tosi kauniisti silmiin ja kertoivat pitävänsä minusta kovasti, ja kuinka surullisia he ovat, kun lähden pois. Olisi pitänyt ryhmähalata heitä molempia ja antaa suudelmat poskille. Ihania ihmisiä!

Seuraava sessio on suunnitteilla viikonlopuksi, jolloin Makuukaverin kämppis on poissa ja koko talo on meidän! Ajattelin jotain kreikkalaistyylistä, jotta pääsen olemaan enemmän Oliivin kanssa. Ehkäpä maustamme vaikkapa tsatsikia yhdessä, toistemme sormista maistellen…

Jos en viikonloppuna sattuneista syistä ehdi päivittämään, niin todettakoon vielä seuraava: Maanantaina matkustankin siis Pariisiin, jossa tapaan myös hyvän ystäväni Connoisseurin (jonka kanssa muuten nukun samassa pienehkössä sängyssä vaikka hän on vastakkaista sukupuolta ja naimisissa - osaan toki minäkin olla siveä, eikä rehellisesti sanottuna mikään edellä mainitun kaltainenkaan tulisi mieleenikään C:n kanssa. Olemme yhdessä kuin kaksi äijää, joskin varsin kulinaarisesti suuntautuneita sellaisia.). Lisäksi toivon tapaavani erään tunnollisen (pitäisikö kirjoittaa ’kärsivällisen’?) lukijani, jonka eloisaa blogia Valojen kaupungista olen vastavuoroisesti mielelläni lukenut… Vähän kyllä hermostuttaa tavata ihminen, joka tuntee minut vain tämän blogini kautta (ja samalla paljastaa kasvoni, etunimeni ja sukupuoleni), mutta vielä enemmän on mukavaa löytää ja tavata uusia ulkosuomalaiskavereita!

(Jos muuten joku lukjoistani pitää ulkosuomalaisblogia (esim. juuri Pariisissa), jota en näytä Bloggerin mukaan lukevan, niin huudelkaas jotain kommenttilootassa!)