Hauskoja nuo polyglotit, niille ei tarvitse kuin vähän näyttää Pariisin karttaa ja kieli vaihtuu kuin huomaamatta. Näimme nopeasti töiden jälkeen Täydellisen kanssa, ja vaeltelimme hetken Pariisin kaduilla GoogleMapsin Katunäkymä-toiminnon avulla. Nyökkäilin ja myötäilin hiljaa hymyillen sikäli kun ranskankielentaitoni antoi myöten, eikä hän missään vaiheessa tajunnut vaihtaneensa kieltä. Olimme kyllä molemmat pilvisen, sisällä vietetyn työpäivän jäljiltä ihan tokkurassa ja päätimme tavata ajan ja energian kanssa toistamiseen näissä asioissa lauantaina. Hän kun on asunut useampaankin otteeseen Pariisissa, ja tuntee kaupungin hyvin.
On aina mielenkiintoista saada neuvoja useammalta ihmiseltä, varsinkin kun kyseessä on noinkin suuri kaupunki. Joskus neuvot ovat keskenään ristiriidassa, ja saa itse ottaa selvää, mistä pitää. Toisaalta silloin tällöin on mukava vain harhailla ilman suurempia suunnitelmia ja etsiä omat Pariisin-vinkkinsä. Kuulin muuten taas hänen huolestuttavasta ylitunteellisuudestaan: ei ollut kuulemma saanut nukuttua taannoisena yönä ajatellessaan vain Pariisia. Itsestäni sinne meno tuntuu jotenkin aika arkiselta; vastahan siellä syyskuussa olin. Ylitunteellinen ja tunne-elämältään jäätynyt kohtaavat, ja ihmettelevät toisiaan. Mutta vielä ennen Pariisiakin tulee karkumatkalaisellenne vielä toinenkin matka, karkumaan sisällä.
Kun edelliset päiväretkeni täältä ovat suuntautuneet pohjoiseen ja länteen, on perjantaina aika piipahtaa vajaan 150 kilometrin päässä etelessä. Kyseessä on työpaikan tutustumisretki, joka lienee niin kevyt, että sitä voisi kai jonkinlaiseksi virkistäytymismatkaksikin kutsua. Suunnittelimme mukaan tulevien Makuukaverin ja Oliivin kanssa ottavamme jo junamatkalle oluet mukaan, mutta saa nyt nähdä mitä matkanjohtaja siitä on mieltä. Tuosta tulikin mieleeni, että joku voisi varmaan saada sellaisen käsityksen, että olemme työpaikan laiskimmat sikailijat, mutta tiedän, että ainakin minua ja Makuukaveria myös pidetään lahjakkaimpina ja aikaansaavimpina. Paikalliset kun tuntuvat olevan joka suhteessa vähän nyhveröitä.
Pitäisi muuten hommata joku paikallinen kalenteri, josta näkisi juhlapyhät. Ne kun tulevat yllättäen kohdalle, ja kaupat ynnä muuta ovat ilman mitään selityksiä tai ennakkovaroituksia kiinni satunnaisilta tuntuvina päivinä lähes kerran viikossa. Miten tässä muka voi mitään töitä saada tehtyä, saati sitten ruokaa?
No comments:
Post a Comment