Kuulin juuri, että edellinen ihmissuhteeni oli yrittänyt viime viikolla itsemurhaa Itävallassa.
Järkytyin, vaikka tiedänkin, että (ainakaan tällä kertaa) syynä ei ollut minun tunnevammaisuuteni, tarkemmin sanottuna sitoutumiskyvyttömyyteni. Empaattisena ihmisenäkään en ole koskaan pystynyt samastumaan itsemurhaajaan. Murhaajaan kylläkin, mutta miksi tuhota kaikki, mikä omalla kohdalla on todellista? Aina voi muuttaa asioita parempaan suuntaan; luulisi, että jos miettii itsensä tappamista, niin suunta voi olla vain ylöspäin. Uskovatkovatko nämä ihmiset muka uudelleensyntymiseen, lisäelämiin? Miksi tuhota joku, josta ei tiedä mitään? Joskus joku elämys voi muuttaa koko käsityksen siitä, mitä elämä voi olla. On epätodennäköistä, että kaikki tällaiset elämykset koetaan alle 28-vuotiaana.
Olen liikaa elämässä kiinni, ja ehkä teen itsemurhaa toisella tavalla. Matkustaminen, lihansyönti tai vaikkapa tämänkin turhanpäiväisyyden vaatima sähkönkulutus eivät ole kestävästi perusteltavissa (mutta teen niitä silti, joten toimin epäeettisesti tai en oikeasti usko edelliseen lauseeseen). Mieluummin kuolen vaikka kaloreihin kuin alkoholin ja lääkkeiden väkivaltaiseen yliannostukseen tai omaan oksennukseeni. Hyvä syy kuolla saattaa olla uhrautuminen muiden puolesta, mutta yksi itsemurha puolestaan voi johtaa toisiin itsemurhiin, niin kuin oli käydä ystäväni tapauksessa. Silloinhan sitä tavallaan murhaa useita ihmisiä.
Täällä ollaan vain kerran ja (kuten omalta kohdaltasikin tiedät, M) rakkaus on mahdollista!
"Die young and leave a good-looking corpse"
- Have you ever seen a good-looking corpse?
2 comments:
Tulin, näin ja lueskelin. Tulen toistekin.
Noi itsariyritykset on aina aika pysäyttäviä. Saatika sitten, jos onnistuvat niissä. Tuntuu mahdottomalta ymmärtää, että omat asiat vois koskaan olla niin pahasti solmussa, ettei siitä löytäisi kuin tuon yhden reitin ulos..mutta näyttäisi noitakin tilanteita sitten olevan.
Samat sanat lueskelusta. Kiva lukea muiden sinkkujen kokemuksia. Tervetuloa kyytiin!
Post a Comment