Mitenköhän tuon Täydellisen kanssa oikein toimisi.
Ei hän tietenkään 'täydellinen' ole, mutta parempaakaan aliasta en keksinyt. Sikäli täydellinen, että kelpuutan hänet. Ymmärtääksenne pitää minun kertoa hieman taustaa.
Ensirakkauteni π:n (alias on niin insidea, että älkää vaivautuko ihmettelemään) kanssa vietin 4,5 hellää, rakkaudentäyteistä vuotta. Pitkään minua kalvasi se, että en voisi luultavasti koskaan olla hänen kanssaan aina. Halusin elää ja kokea (olen niitä tyyppejä, joiden pitää kokea ihan kaikki), olla erilaisten ja erimuotoisten ihmisten kanssa, useamman kanssa yhtäaikaa... tiedätte kyllä. Hän tuntui astuneen elämääni liian aikaisin, olin liian nuori vakiintumaan. Sitten annoin ensimmäisen karkumatkani (ensimmäinen ulkomaanmatkani tuntemattomaan yksin, joskin tapasin matkalla monia uusia ystäviä) jälkeen periksi. Olkoon se sitten hän, kuinka usein noita oikeita kohdalle osuu.
Hän olikin sitten poissaollessani tullut siihen tulokseen, että voi paremmin ilman minua. Asuimme jonkin aikaa ystävinä, kunnes hän sai asunnon itselleen (olemme edelleen ystäviä). Kahden viikon kuluttua hänen poismuutostaan olinkin jo sängyssä ihmisen kanssa, jonka kanssaan koin seksin todellisen autuuden koko yhdeksän kuukauden seurustelumme aikana. Vapaata, täysin ehdotonta kahden vartalon nautiskelua, joka tuntui paranevan kerta kerralta. Viimeisellä kerralla, ajan ja paikan tajun vieneen täydellisen seksin jälkeen M sanoi rakastavansa minua. Tunnin vakavan ja hänet sokeeraneen keskustelun päätteeksi jätin hänet itkemään keittiöön. En voinut ikinä rakastaa häntä, en ehkä ketään. Siltä minusta tuntui. (Kuten aiemmin mainittu, yritti hän äskettäin itsemurhaa.)
Vielä seurustellessamme (kutsuin sitä mielessäni deittailuksi) matkustelin hänen kansainvälisen uransa (ja taivaallisen seksin) perässä ympäri maailmaa. Kun erosimme, huomasin jääneeni koukkuun siihen, että ympärillä on tuntematon suurkaupunki. Tunsin myös pakottavaa tarvetta asua Suomen ulkopuolella. Aloitin karkumatkani valmistelut kiertelemällä maailmaa niin paljon kuin töiltäni oli mahdollista, yrittäen samalla siirtää työt mielekkäästi ulkomaille. Päädyin tänne.
Berliinin uudenvuodenhuumaa 50ft:n kanssa lukuunottamatta olen elänyt selibaatissa. Vielä merkittävämpää on, että olen kaikkien makuukaverieni kanssa pitänyt sydämeni kylmänä. Kenestäkään en voisi kiinnostua tosissani, kukaan ei vie jalkoja alta.
Kunnes sitten, kaksi ja puoli vuotta sydämeni särkymisen jälkeen kuvaan astuu Täydellinen, jonka äänen kuultuani käännyin 180 astetta ympäri (hän oli asettunut huomaamatta taakseni) ja nielaisin syvään. Olin myyty.
No comments:
Post a Comment