50ft lähetteli viime viikolla Skypessä kuvia Saksan influenssakartoista, joissa keltaisen ja punaisen sävyillä näkyi sairaspoissaolojen määrä eri puolilla maata kuin kesäisessä metsäpalovaarakartassa ikään. Oli itsekin joutunut pirullisen taudin kynsiin heti lähdettyäni, ja niihän siellä Berliinin kohdalla näkyikin olevan pelkkää punaista.
Tein tuosta paheiden kaupungista palattuani arviolta kuukauden työt neljässä päivässä, yöunista välittämättä. Valmista tuli, ja univajeisesta olotilasta tuli ex-työnarkomaanille odotetusti vahvat Suomi-nostalgiat. Perjantaina sitten Göteborgiin kansainväliseen kokoukseen Jänkhän kanssa. Illat olivat pitkiä ja kosteita, torkkuja otettiin vapaa-ajalla aina kun pystyttiin. Kaupunkia en ehtinyt nähdä oikeastaan ollenkaan, mutta oikein kivalta vaikutti Kungsportsavenyltä käsin lähestyttäessä. Sushi-paikkojen suuri määrä yllätti, ja nigirit ja makit olivat jättikokoisia. Muut välit menivätkin sitten Skypessä 50ft:n kanssa. Eihän tästä pitänyt ihmissuhde tulla? (Niin sovimme, ja sanat lausui ensin hän.) J. ei ottanut epäilyjään puheeksi lainkaan, ainoastaan arveli tietävänsä, kenen kanssa chattailin.
Hassusti vaan, ja aivan asiaan liittymättömästi, musiikkimakumme osuvat 50ft:n kanssa harvinaisen hyvin yhteen. Olenkin löytänyt hänen kauttaan monia uusia hyviä bändejä, joista mainittakoon vaikka Daturah ja Russian Circles. Jälkimmäinen kolahtikin oikein kunnolla, erityisesti ensialbumi Enter. Suosittelen instrumentaalisen postrockin ystäville, Mogwaita ahkerasti kuunteleville ex-hevareille! :)
Nyt sitten itse kipeänä, netistä ladattua 90-luvun mainiota Villi Pohjola -televisiosarjaa läppäriltä sängyssä katsoen, erinomaista fujilaista tarry lapsang souchong -teetä lipittäen. Ei oikeastaan tällä hetkellä harmita ollenkaan olla kipeänä.
No comments:
Post a Comment