Mikään ei voita kunnon old school -jazzlaulajattaren lavakarismaa. En edes enää juuri pidä jazzista, mutta konsertti oli mahtava elämys. (Valitettavasti en voi mainita nimiä, koska konserttipaikka olisi turhan helppo jäljittää.) Mutta mainittakoon, että täti oli sen verran iäkäs, että oli ehtinyt musisoida Charlie Parkerin, John Coltranen ja kumppaneiden kanssa. Mukaansatempaavasti hän naureskeli pianotrion sooloille, elämäniloa täynnä.
Parasta oli, kun hän kehoitti kaikkia menemään New Yorkiin, varaamaan lennot ja "just go!". Olin itse varannut Nykin-lentoni aiemmin päivällä. Täti lauloi meille ("minulle") jopa puhelinnumeronsa suuntanumeroineen päivineen.
Kyllä oli hymy herkässä eturivissä.
Nyt täällä paistaa aurinko kuin Suomen syyskuussa. Se saa minut siivoamaan kämppäni Arcade Firen ja The Flaming Lipsin tahdissa ja laittamaan elämäni takaisin raiteilleen.
No comments:
Post a Comment