Englannin kielen verbi ’infatuate’ (suom. ’ihastua’) juontaa juurensa 1500-luvun latinan infatuare-verbiin, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa itsestään hölmön tekemistä. Etymologiakin on kääntynyt minua vastaan, mutta se on oikeassa.
Edellisen postauksen kielistimuloinnissa oli nimittäin tietenkin päässyt käymään käännösvirhe. Sanasta sanaan kääntämisen vaaroja. Hänen oli tarkoitus oli ilmaista, ettei hän saanut viimeksi sanotuksi (huultensa yli), että jos sattuisin kaipaamaan jotain virkistävää tekemistä työkiireideni lomassa, niin voisimme yrittää jotain. Esimerkiksi museossa tai kasvitieteellisessä puutarhassa piipahtamista. Pakko kuitenkin piruilla tuosta ”bring my lips over for some stimulationista” vielä, hehheh…
No comments:
Post a Comment