En tiedä, tuleeko muillekin expatriaateille joskus tällaisia hetkiä, mutta ainakin minulla on käynyt aika monesti lähellä. Kun asiat eivät vaan toimi kielimuurin takia. Kun se pallo ei vaan mene sinne reikään. Kun tuntee itsensä eristyneeksi ja epäonniseksi. Kun ei saa kahleita pois kädestä. Ja kun kukaan ei todella ymmärrä.
Heh, saatiinpa vihdoin vähän tuota kaunista korean kieltäkin tähän blogiin. :)
4 comments:
Mulla yleensä toimii ihan hyvin kommunikaatio, ranskalaiset on jopa avuliaita jos tulee vaikee hetki. Mutta, joskus kun joutuu tilanteeseen, jossa suututtaa ihan kunnolla, niin tekee aina mieli alkaa räyhätä suomeksi suoraan ranskalaisten naamaan, että "prkl, ei tää voi toimia näin taliaivoidiootit!!" Vähän niinkuin toi korealainen tossa. En oo vielä uskaltanut.
juu, kysy vaan montako kertaa...
Tuttuni Minttu (nimi muutettu) kävi Pekingissä, ja torilla joku kaupustelija äijä yritti selvästi kusettaa sitä, mutta kielimuuri oli esteenä paremman diilin syntymiselle.
Niinpä muutaman minuutin tuloksettoman kaupanton jälkeen äkkiväärästä luonteestaan tunnettu Minttu huusi miehelle suomeksi päin naamaa, että "älä ny perkeleen ukko yritä vedättää saatana siinä, ei mulla oo koko päivää aikaa vääntää sulle vittu rautalangasta, että et sä voi tosta tollasta hintaa pyytää...".
Yhteisymmärrys löytyi kummasti, ja Minttua kohdeltiin heti asiallisena kaupantekijänä eikä minään sinisilmäisenä turistinablondina, joka Minttu olikin vain ulkoisesti.
Itseäni tietenkin tuossa videossa kosketti tietenkin tuo onnellisuuskohta... mutta nojoo...
Edellisen kommentin yhdyssanavirheen selitän sillä, että minulle tarjottiin juuri jääkaappiviileää Koskenkorvaa arvovaltaisessa suomalaisseurassa. (Siitä myöhemmin.)
Post a Comment