Eilen vierailin melko isossa alani tapahtumassa. Ensitöikseni törmäsin Texasilaiseen, joka kuitenkin pian säntäsi hermostuneena pomonsa lähettämille asioilleen. Esillä oli myös oman työni tuloksia, mutta mitään paikallaolovelvollisuutta ei ollut (periaatteenani on ollut ”minä teen, muut myyvät”), olihan kaiken lisäksi lauantaikin. Tein kuitenkin ”tupatarkastuksen” ständillemme, ja näin odotetusti työtuttuja Suomesta (yksi puolituttu hämmentyi kovasti törmätessämme suojatiellä: ”oletko se tosiaan sinä?”). Yksi suomalaisista oli epäsuorasti eräänlainen pomonikin. Juttelimme vähän niitä näitä, ja mainitsin ohimennen siitä, mitä olen täällä tehnyt. Tämä sivulause poikikin sitten rahanarvoisia jatkotoimenpiteitä ja uramahdollisuuksia, kun sitten jossain vaiheessa palaan Suomeen.
Ihan huomaamattani, yllätyksenä ja pyytämättä eteeni tuotiin myös snapsimukillinen jääkylmää Koskenkorvaa (se oli jotain lemon-minttu-, joten meni raakana mainiosti). Kohtaamisesta jäi yllättävän kiva olo, kuin kevyt päiväkänÄH.
Näin se Suomi-ilmiö syntyy.
No comments:
Post a Comment