Taistelutoveri ja tiukukaulainen yllätys

Kun koukutun, koukutun kunnolla. Hetkellisen elokuvapulan kohdattua minut päätin kokeilla ajan kanssa itselleni joululahjaksi ostamaani Call of Duty 4: Modern Warfare -peliä. Mainostettu fotorealistisuus ja vaihtelevat tehtävät kiinnostivat kokeilemaan, mitä annettavaa peliteollisuudella on tällä hetkellä. En ole varsinaisesti pelaajatyyppiä, mutta olen utelias moneen suuntaan. Mukava kokemus ja kaikin puolin todentuntuiseksi tehty.

Varsin elokuvamainen peli olikin kyseessä. Ei oikeastaan ollenkaan vaikea, eikä vihollisten lahtaaminen ollut sellaista päätöntä klassista Wolfenstein/Doom-räiskintää, vaan eri tehtävien puitteissa hyvin erilaista. Eniten tykkäsin olla tarkka-ampuja, sniper. Etenkin tehtävä, jossa piti hiippailla mahdollisimma hiljaa tarkkuuskiväärin kanssa vihollisjoukkojen läpi havuasussa oli suosikkini. Elokuvien passiivisuuteen kyllästyneille nykyajan peliteolisuus on todellakin kehittänyt jännittävän koukuttavaa mutta viihdyttävää tekemistä. Peli tuli pelattua läpi parissa illassa.

Huomasin aamulla futonilleni kerääntynyttä vaatekasaa selvitellessäni, että Täydellinen oli onnistunut piilottamaan sinne viime visiitillään suklaisen pääsiäispupun. Pupun kaulassa oleva tiuku kilisi minulle pääsiäistoivotuksia tuolta päivieni ilopilleriltä. Hyvin alkoi päivä, hymyssäsuin, ja jatkui viikonlopun ruokaostoksilla, jotka saivat luvan tehdä poikkeuksen viime aikojen köyhäilybudjetilleni. Lammasta ja muita herkkuja pöytään ja Berliinin KaDeWestä ostettu rhôneläinen 2003 Pierre Amadieu Domaine Grand Romane Gigondas vihdoinkin auki.