:

Aina välillä sitä tulee muistutetuksi siitä, ettei elä tällä pallolla yksin. Juuri kun on vaipunut syvään horrokseen, päätynyt Blogistanian umpikujaan tai muuten vaan vaipunut eksistentiaaliseen tylsistymiseen, on joku juuri tehnyt minunkin elämääni helpottavan keksinnön toisaalla. Heijastusvaikutukset taas pitävät minut välittömästi kiireisenä ja innokkaana pitkään.

Elohopean kivutessa yli viiteentoista kapuan parvekkeelleni, käärin paidan hihat ylös ja otan metallisenkarhean MacBook Proni syliini. Varmistan katsomalla joen yli, että pystyssä on, vedän virtapiuhan ikkunanraosta ja teen kahta työtä yhtä aikaa. Blogaan ja rusketun. (Niin vieläkö siellä Suomessa on lunta? Uskomatonta.) Avaan päivän uutiset (avautuvat linkeistä) ja olen uusi ihminen. Ihanaa!

Innovatiivisena tunnettu Google on ylittänyt itsensä. Kytken heti päälle aikaani säästävän Gmail Autopilotin, lataan kännykkääni Google Brain Searchin ja seuraan innoissani Googlen uuden kognitiivis-autoheuristisen entiteetin, CADIEn, ensitaipaleita. Sci-fi-elokuvien todellisuus on täällä, joskaan pandasöpöilyä ei kukaan vielä osannut ennustaa. Mahtavaa!

Tie sademetsien ja kalliin aikani teoreettiselle pelastumiselle alkaa yllättäen Iso-Britanniasta, sillä keskustavasemmistolainen sanomalehti The Guardian ilmoittaa ensimmäisenä, paitsi siirtyvänsä pois paperiversiosta (halleluja!), myös rajoittavansa itsensä jatkossa Twitter-formaattiin. Kaiken kun voi kertoa 140 merkissä, jos oikein taitaa. Samalla työllistämme muutaman tiivistämisen ammattilaisen, nimittäin runoilijan. Tämä kehitys jatkukoon!

Kotimaan uutisiin. Tyypilliset Suomi-uutiset ovat luokkaa ”mies (joka on joko Matti Nykänen, Arto Paasilinna tai poliisiylijohtaja) puukotti vaimonsa ja ajoi tuhat kilometriä poliisia karkuun ja puhalsi 8 promillea törmättyään Kauppakeskus Isoon Omenaan”. Onneksi joskus sieltä kuuluu muutakin, hyviäkin uutisia.

Entisenä (ja tällä menolla myös tulevana) Helsingin (huomatkaa muuten tuore nimenvaihdos) itäisen kantakaupungin asukkaana ilahdun siitä, että kaniongelmaan on vihdoin keksitty ratkaisu. Toivoisin, että kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ottaisi vielä mallia Jyväskylästä, jossa talousongelmiin on keksitty mainio ulospääsy. Lisäksi, vaikka en television käyttäjä enää olekaan (kaiken kun saa käytännössä jo netistä), kannatan Yleisradion toiminnan rahoittamisen turvaamiseksi käytettäviä uusia keinoja. Yhteisen hyvän ja laman nujertamisen nimissä en siis pahastu, jos asunnossani käytäisiinkin isännöitsijän avustuksella yksinkertainen tosiasia tarkastamassa poissa ollessani. Kannatetaan!

Ulkosuomalaisena, ja joitakin Suomea koskevia tölväisyjä lukuun ottamatta, olen kuitenkin sitä mieltä, että olemme kansallisuutena vähintäänkin eurooppalaista aatelia, ellemme sitten sukua muillekin valtaapitäville, kuten Aamulehden testissä voitte itsekin käydä toteamassa. Sen sijaan olen hieman huolissani siitä, että uuden lain voimaantultua tämänkin kirjoituksen alalaitaan ilmestyy klo 21 Suomen aikaa ”Posted by karkumatka” -tekstin paikalle oma nimeni. Näin myös omat stalkkaushuvini muiden blogeista tulevat tiensä päähän. No, ainakin Eniron avulla selviää se mystinen metsä, josta käsin capri tekee ryyppäysreissujaan, ja voin ottaa hänelle lohdutuspuhelun.

Mutta ehkä naamiaisten päätyttyä koittaa aivan uusi, erilainen aika. Ehkä meistä kaikista tulee ystäviä.

Että minä rakastan tätä päivää!