Kesken työkiireiden lähetin Täydelliselle tekstiviestin. Kerroin vaiheikkaasta tulopäivästäni lyhyesti ja kuvailin lumisia maisemia. Ajattelematonta, minunhan piti olla tosi cool tässä yhtydenpitoasiassa. Minkäs teet, kun ajatukset häneen kuitenkin jatkuvasti harhailevat. Ehkä poikkeus vahvistaa säännön ja olen yllätyksekäs.
Kun olimme tunteja myöhemmin, työpäivän päätteeksi, eräässä legendaarisessa kalliolaispitseriassa (jossa saimme kaupanpäällisiksi hyvää itsetehtyä boysenmarjakakkua) kertoi hän omasta päivästään ja kuvaili karkupaikan punaista taivasta. Menin jälleen kerran ajattelemattomuuttani vastaamaan, että "palavanpunaista (taivasta) [karkupaikassa] onkin jo tullut ikävä". Tällä viittasin tietysti paitsi luonnonilmiöön myös hänen hiustensa väriin.
Kerrassaan ajattelematonta. Seuraava minun aloitteestani tuleva viesti koskekoon paluutani ja jälleennäkemistä!
No comments:
Post a Comment