Friday, February 27, 2009

Epäilyttäviä unia

Ensin unessani pyörin sängyssä ja suukottelin exäni (ei itsemurhakokelaan vaan π:n) kanssa. Hän halusi ottaa minut takaisin. Vasta hetken aikaa sovun jälkeen muistin Täydellisen. Jostain syystä unessa olin valmis luopumaan hänestä, se oli jotenkin ihan selvä asia. Oikeassa elämässähän Täydellinen on jo nyt vakuuttanut olevansa Aiemman Elämäni Ihmistäkin ihanampi ja täydellisempi.

Sen jälkeen olin unessani automatkalla täysin satunnaisen suomalaiskollegan kanssa, joka heitti minut lapsuudenkotiini (jonne jostain syystä aina unissani palaan, vaikka talo on myyty jo kahdeksan vuotta sitten). Matkan loppuvaiheessa hän kertoi olevansa matkustamassa saman tien erääseen kauniiseen kaupunkiin ulkomailla. Kaupunki oli sattumalta se, josta Täydellinen on kotoisin. Aloin saman tien pakata, halusin lähteä mukaan. Oikeassa elämässä haluaisin ensivierailuni tuossa kaupungissa tapahtuvan Täydellisen opastuksella.

Olenko alitajuisesti luopumassa hänestä, varautumassa pakkeihin? Luen aamulla herättyäni eilisiltaiset sähköpostiviestit. Niissä on klassiset merkit: toinen peruu tapaamisen viime tipassa "tekosyyn" varjolla, toinen ruikuttaa perään olevansa edelleen tavoitettavissa. "And remember, if you need an extra pair of eyes (or a cup of tea), I'm here." Eilen ne tuntuivat niin suloisilta sanoilta, tänään niin säälittäviltä.

Tällaisiin hetkiin sopii Radiohead. Laitan soimaan blogini tunnussävelmäksikin sopivan How to Disappear Completely.

I'm not here
This isn't happening
I'm not here
I'm not here

2 comments:

Bubuina said...

Kuuntelin just samaa kappaletta. Radiohead on ollut tän viikon kamala fiksaatio, en pääse Thom Yorke:in äänestä eroon... Jopa Hail to the Thief on alkanut kuulostaa hyvältä, huh huh. Älä vielä muuten lannistu, aika näyttää mitä tapahtuu Täydellisen kanssa! Ehkä sä oot sen mielestä Täydellinen ja se pelkää? Täydellisyys on aika pelottavaa omalla tavallaan.

karkumatka said...

Mikälie epäusko tullut. Kiireen hellittäessä tulee kyllä aika hunajaisia viestejä sieltä, ties millä söpöllä tekosyyllä. Mutta niistä vasta huomenna, pidän vähän jännityksessä...

Liekö blogin "Takaisin Kallioon" paralleelit (alaspäiset) paraabelit häirinneet positiivista kohtalonomaisuuden tuntua :D

Tuttu fiksaatio muuten sulla. Radio jää helposti päälle ja muu elämä seisahtuu. Minusta Hail to the Thief on ollut hyvä jo pitkän aikaa :)

Olenkin jo aiemmin maininnut pahaenteisen kauniin "The Gloaming. (Softly Open Our Mouths in the Cold.)"

Vastalääkkeeksi olen ottanut Arcade Firea, Musea tai Portisheadia.