Näin sitten eilen M:n, itsemurhakokelas-exäni.
Olimme isohkolla kaveriporukalla eräässä töölöläisbaarissa, enkä halunnut pilata kaikkien läsnäolijoiden iloa pamauttamalla kertoa hänen taannoisesta yrityksestään, joten asian ottaminen puheeksi oli vaikeaa. Onneksi olimme seurueen ainoat, jotka saattoivat halutessaan käydä ulkona pakkasessa nikotiinilla, joten tilaisuus minua järkyttäneeseen dialogiin viimein avautui.
Olin jäänyt siihen uskoon, ettei hän yrittäisi enää uudestaan tappaa itseään, mutta totuus ei ollutkaan hänen suustaan kuultuna ollenkaan sellainen. "Nyt juuri ei tunnu siltä, että tekisin sen uudestaan" ei tietyllä tavalla sanottuna ollut lainkaan lohduttava. Oli kun olisin keskustellut psykopaatin kanssa. Söpö hymynaama kertoi aurinkoisella äänellään, kuinka elämä on paskaa ja sen voisi oikeastaan lopettaa koska vaan.
En onnistunut vakuuttamaan kertomuksilla epäonnistuneista yrityksistä, neliraajahalvaannuksista ja aivovammoista - siitä, että saattaa itsensä sietämättömän huonoon jamaan, jossa itsemurha on fyysisesti mahdoton ja haluaisi vain palata entiseen elämäänsä. Luin hänelle käytännössä ulkomuistista aiemman postaukseni, ainoastaan rakkauspointtia en saanut otettua esille.
Kaiken lisäksi hän kiusasi minua koko illan katseillaan, niillä samoilla, jotka vielä puolitoista vuotta sitten johtivat aina tajunnanräjäyttävään seksiin. Vartaloni olisi halunnut sitä kovastikin, mutta järkeni kieltäytyi siivoamasta uudelleen samaa sotkua, joka voisi uusiutuessaan olla paljon, paljon rumempi.
Onneksi pääsen kohta takaisin hiton kauaksi tästä kaikesta. Vartaloani palkitsen 50ft:llä ja mieltäni Täydellistä tavoittelemalla.
1 comment:
Rankkaa. Ja vaikea saada pois omalta sydämeltä, vaikka tietääkin että jotkut asiat ovat oman hallinnan ulkopuolella. Silti sitä vaan haluais tehdä jotain.
Olen kyllä avoimen kateellinen sulle tuosta järki voitti lihan- jutusta. Mulle ei koskaan käy niin, jos kiusaava tilanne jatkuu kauemmin kun vartin. Viimeistään puolen tunnin kuluttua sitä on taas valmista kauraa, kävi mitä kävi.
Pitäis harkita jotain elämänhallinta-kurssia.
Post a Comment