Eipä valittamista

Ihanan lämmin olo nyt. Huulillani on häneltä tarttunut hymy, jota en viitsi piilottaa.

Tapasimme Täydellisen kanssa siis illalla työasioissa, lainasin hänelle sen haluamansa kirjan ja hän näytti vähän työjuttujaan. Puhuimme myös tulevaisuudensuunnitelmista, sillä molempien tulevaisuus on tämän täällä vietetyn vuoden jälkeen melko avoin. Suunnitelmamme olivatkin hyvin samansuuntaiset, molemmilla sama eurooppalainen suurkaupunki suunnitelmissa. Kun mainitsin New Yorkin -reissuni, oli hän pakahtua kateudesta. Sanoi useamman kerran, että haluaisi kovasti itsekin lähteä. Tapaamme vielä ennen lähtöäni, sillä saan kuulemma toimittaa jotain hänen edelliselle, nykyään Nykissä asuvalle pomolleen, jonka tapaankin erittäin mielelläni. Tässähän edistyy urakin samalla.

Täydellisen työhuoneessa oli todella kuuma, mutta lopulta ulkona metrolle kävellessämme kylmä. ”Oh, I like it that it’s so cold here, since I’m so hot”, hän sanoi. Siihenhän ei voinut olla vastaamatta syvälle silmiin katsoen muuta kuin ”Yes, you are very hot”. Hän hymyili leveästi takaisin koko olemuksellaan. Teelle emme menneet, sillä hänellä oli erittäin stressaava, junamatkan ja työesitelmän sisältävä päivä edessään.

Olen kunnollinen ja tutustumme toisiimme rauhassa, kiirehtimättä. Huomasin hänenkin välillä takeltelevan sanoissaan kuin ihastunut teini ikään ja ajatus tästä lämmittää. Ihanan puhdas ja iloinen olo hänen kanssaan kahden vietetystä ajasta, aivan niin kuin ajattelinkin.