Lentäminen on kyllä hemmetin tylsää puuhaa. En ymmärrä, jos joku saa siitä kiksejä. (Suurimmat kiksit muuten saan hengittäessäni uuden paikan ilmaa ensi kertaa, huomasin sen taas hetki sitten. Sitä todella huomaa liikahtaneensa, ja olenkin varsin vakuuttunut kyvystäni eritellä eri maiden ja kaupunkien ilmanlaatuja kuin värejä.)
Luulisi, että mitä isompi lentokone, sitä enemmän tilaa, mutta asia näyttää olevan päinvastoin. Äskeiselle, ensimmäiselle tämän New Yorkin -reissun lennolleni istahtaessani ajattelin, ettei tästä tule mitään. En ole mielestäni erityisen koripallo- tai mallimittainen (joskin koordinaatiokyvyltäni näppärä ja ulkonäöltäni miellyttävä), mutta on se nyt vähän outoa joutua pitämään jalkojaan käytävällä puolet ajasta. Puolet ajasta sainkin olla siirtämässä niitä pois tieltä.
Nyt on vielä toinen lento edessä, ja sitä saa väsyneenä odotella. Näissä halpayhtiöissä on se riivatun ikävä puoli, että säästetty raha vaihtuu suoraan verrannollisessa suhteessa menetetyksi ajaksi. Japaniin toissa vuonna (ilmaiseksi) lentäessäni kahdeksan tunnin stoppi oli kyllä sikäli miellyttävä, että siinä ehti rauhassa turistella Amsterdamissa.
Sain belgialaiselta New Yorkin -majoittajaltani hyvät saapumisohjeet, joskin hieman huolestuttavat. Ensinnäkin hän laskeskeli, että olisin JFK:lta hänen kämpillään Harlemissa kolmessa tunnissa (!), eli siinä kahden aikaan yöllä paikallista aikaa. Lisäksi mukana oli yksityiskohtaiset ohjeet kiertää eräs metroasema, ja tulla melko epäintuitivista kiertotietä hänen osoitteeseensa. ”I’ll explain later.”
No, kieltoa olla näyttämästä turistilta noudatan luonnostani muutenkin, ihan periaatteesta, eikä tuohon aikaan varmaan huvita jäädä noilla Gotham Cityn tummilla kulmilla huolettomasti hengailemaankaan.
No comments:
Post a Comment