Viime postauksessa kaipailin vakavamman vuorovaikutuksen perään. No, sitä sainkin kerralla vähän enemmän.
Menimme lauantai-iltana Makuukaverin kanssa kaljalle, ja sain kuulla hänen menneisyydestään. Kokaiiniaddiktio, psykoosissa lastaan pahoinpidellyt syöpäpotilasäiti, vanhempien ero, masennuskohtaukset, itsensä viiltely... Se, että oma äiti ottaa tiukasti hiuksista kiinni ja työntää useita kertoja pään roskikseen saattaa johtaa siihen, että junailee asiansa niin, että tulee pahoinpidellyksi pahemmin kuin mitä itseään pystyisi vahingoittamaan. Kaiken kukkuraksi ihmisparalla on hiljattain todettu kasvaimia. Järkkyä kuultavaa. Olisin ottanut hänet yöksi viereeni, mutta hän perääntyi viime metreillä työnarkomaniansa takia.
Sen sijaan Täydellinen järjesti meille taas uuden tapaamisen. Ihmettelin aiemmin suurieleisesti, että hän ei tunne erästä alamme klassikkokirjaa, ja nyt hän kuulemma tarvitsee sen lainaksi. Tapaamme maanantai-illalla. Hänellähän on nyt numeroni. Sain vihdoin myös hänen sähköpostiosoitteensa. Yritän saada meidät tavatessamme kahville tmv., jotta voimme molempien hyödyksi tutustua kirjaan yhdessä...
Plot thickens.
No comments:
Post a Comment