Tuesday, February 24, 2009

Saldo: New York helmikuussa

Istun keinutuolissa ja katselen nousevia ja laskeutuvia lentokoneita. Nautin ilmaista sähköä, ilmaista Internet-yhteyttä sekä pirun kallista ja melko kehnoa mansikkapirtelöä. On aika tuoreeltaan listata New Yorkin -reissun saldo. (Klikkaamalla kuvia näette ne suurempina.)

Ensimmäinen mieleeni tuleva kuva kaupungista on näkymä Rockefellerin katolta ("Top of the Rock") Empire State Buildingiin päin. E-talo näyttää sieltä käsittämättömän komealta, ja paljon paljon korkeammalta kuin katutasosta. Ihan mieletön näkymä.

Toiseksi tulee mieleeni viime reissulta päälimmäiseksi mieleen jäänyt New York -mielikuva: canyons of steel. Korkeita ovat talot, kyllä. Pieneksi tuntee ihminen itsensä.
Kolmanneksi assosiaatiot rientävät kaupungin yölliseen skylineen, johon Brooklynin puolelta otetun kuvan ottamisen vaatinut palelu muistoissa elävästi kietoutuu. New Yorkissa kun sai aina paikalliselle kylmää valitellessaan kuulla, että eihän suomalaisen pitäisi Nykissä koleista ilmoista valittaa. Kyllä siellä vaan pirun kylmää ja tuulista oli, taisi olla asteetkin vähintään samoissa Helsingin kanssa. Ja minähän en todellakaan missään Helsingissä asu.
Yksi tavoite oli syödä mahdollisimman hyvä, aito jenkkihampurilainen. Mitään elämää suurempaa en löytänyt, mutta hampurilaisten maukkaudessaan kirkkaaseen kärkeen nousi paikka nimeltä Shake Shack. Sijainti aivan arkkitehtonisesti veikeän Flatiron Buildingin vieressä, nettikamerasta (klikkaa Shack Cam) näkee onko jonoa. Kaupungin parhaan pitsan mainitsinkin jo edellisessä postauksessa, alla siitä vielä kuva. Lisää ravintolavinkkejä antaa mainio (myös vähän halvempia paikkoja listaava) New Yorkin Michelin-opas.
Heikko dollari houkutteli tietenkin ostoksille, ja ehdottomaksi ykkösmestaksi vakiintui WTC-kuopan kupeessa ollut Century 21. Paikka myi merkkikamaa (sekä laadukkaita, ainakin minulle entuudestaan tuntemattomia merkkejä) huimin alennuksin. Ostin muun muassa pari "only from New York" -tyyppistä, über-tyylikästä paitaa sekä erittäin laadukkaat housut keskimäärin noin 75% alennuksella. Ja siis oikeasti merkkituotteita (en nyt mainitse mitä merkkejä ostin, ne kun tuppaavat olevan aika sukupuolisidonnaisia...).

Museoista kävin MoMAssa ja Guggenheimissa. Kivoja reissuja molemmat, taidemuseokäyntejä pitäisi tehdä jatkossa enemmän myös karkupaikassa (note to self: ehdota Täydelliselle!), niissä kun oikeasti tunnun herkistyväni ihmisyydelle ja kävelen ulos jotenkin... aikuisempana, mutta myös aistillisempana, herkempänä, rakastuneempana elämään.
En voi tietenkään unohtaa julkisissa liikennevälineissä (lue: metrossa) viettämiäni hetkiä. Metroasemien rautatangot, -vaunujen kelta-puna-oranssit penkit ja "stand clear of the closing doors" -kuulutukset ovat syöpyneet mieleeni, samoin mm. metrossa varsin runsaslukuisena ja usein erittäin kauniina esiintynyt musta rotu. Viimeisenä iltanani mojitoa tilatessani löysin yhden tällaisen luonnonihmeen hiplaamasta flirttaillen pitkää mustaa (käsinkudottua) kaulaliinaani. Menin poikkeuksellisesti niin sanattomaksi, että lähempi kontakti jäi tekemättä. Koskakohan vastaava tilanne mahtanee seuraavaksi tulla kohdalle... Harmittaa mokoma akuutti ujous, hittovie.
Jos yksi erityinen hehkutus Nykistä pitäisi nostaa muiden edelle, olisi se yksinkertaisesti tarjonta. Mitä et sieltä löydä, tuskin tarvitsetkaan (esim. vaikkapa suomalaisia lagereita, paitsi jos niillekin oma baari löytyy). Tuonne pitää päästä pian takaisin!


(Nyt kaksi kertaa turvatarkastuksen läpi vain sen takia, että on pakko saada polttaa tupakkaa. Terveisiä vaan caprille.)

4 comments:

Bubuina said...

"Ja minähän en todellakaan missään Helsingissä asu." :D :D Ihanaa kun joku uskalsi sanoa sen noin suoraan - mä aina pelkään, että suomalaiset lukijat suuttuu jos on noin rehellinen. Metrot ja julkiset kulkuvälineet kuuluvat muuten ihan parhaimpiin juttuihin ulkomailla. Mä rakastan yli kaiken Pariisin metrotunneleita, ne on loputtomia, erityisesti jos vaihtaa linjaa maan alla saa kävellä pitkiä reittejä ja siinä on jotain niin epäsuomalaisen urbaania... Samoin hyvät taidenäyttelyt (joita on suomessa tosi harvoin, kaikki tilat on niin pieniä), niistä astuu aina ulos "puhdistuneena", ihan kuin olisi käynyt saunassa tai jossain terapiassa. New York on unelmien kohde seuraavaksi, kiitos, että muistutit!

karkumatka said...

Niinhän se on, että noissa suurkaupungeissa, kuten esimerkiksi Lontoossa ja Pariisissa oleskellessa tulee väkisinkin metro tutuksi.

Ja onhan se Helsinki ihan kiva paikka sekin :)

Anonymous said...

:D Kiitosta vaan. Melkein kuin meillä duunissa kohta.

(Kirjataan muistiin: Sä käytit ilmaisua iik ja ilmaisit pitäväsi kirsikan mausta. 2 tyttöpistettä.)

karkumatka said...

Harkitsin kirjoittavani, että "kikatan kuin vähämielinen", mutta joku tasapaino tässä pitää pitää ;)