Täällä ollaan taas, perkele.
Tänä talvena kehittymättä jäänyt kylmänsietokyky iskee kasvoille kävellessäni Helsingin tuulisimmalla kadulla. Työkokous, coctailit ja smalltalkit nuorekkaissa taidepiireissä ja äidin luokse saunomaan. Itse asiassa päivä oli mukava vasta siitä asti kun tänne pääsin. Lento kun oli tuntuvasti myöhässä "teknisen vian takia" - kyseessä ei voinut olla säätila - ja istuimme kuin tatit turvavyövalon palaessa, eikä vessaankaan päässyt. Kyllä kirvisteli, kun elimistö ei ollut saanut nukkua ja menin ottamaan boardingia odotellessa ison oluen ja kokiksen päälle. Lisäksi jostain kumman syystä olin onnistunut ylittämään matkatavaroiden painorajoituksen kirpaisevasti. Online-Check-In kun tuollaisissa tilanteissa muuttuu ajansäästäjästä päinvastaiseksi ja saa ravata tiskiltä toiselle.
No, Helsingin tiedätte, ei uutta kerrottavaa. Okei, lunta, kivaa. Taas sama häiritsevä tilanne Narinkka-torilla, kun kaikki puhuvat ympärillä suomea. Uutena havaittuna omituisuutena se, että koneen kello näyttää kerrankin samaa kuin suurimmalla osasta kavereillani. Facebook-chat puuroutuu.
No comments:
Post a Comment