Ihana valoisa vapaapäivä. Annoin itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin halusin, mutta heräsinkin jo ennen yhdeksää. Nyt istun parvekkeellani ottamassa aurinkoa. Samalla annan asuntoni tuulettua, sisällä kun on ollut jostain syystä turkasen kuuma viime päivinä. Haaveilen kesäisistä piknikeistä Täydellisen kanssa.
Kiiltävänäyttöisen läppärin haitat. Näen itseni paremmin kuin tekstin, jota kirjoitan. Leffaa tässä auringonpaisteessa ei tulisi katsottua.
Olen hiljattain haksahtanut Portisheadin lisäksi yhteen toiseenkin bändiin. Kyseessä on islantilainen múm, jonka levyistä viimeisimmät, eli Finally We Are No One, Summer Make Good ja Go Go Smear the Poison Ivy ovat olleet erityisen rankassa pyörityksessä. Bändi on usein luokiteltu elektroksi, mutta usein se kuulostaa melko epä-elektroniselta ja luomulta. Bändin soundia on vaikea kuvailla, mutta siinä on vahva menninkäis-folk-tunnelma. Naislaulajan ääni kuulostaa aivan lapselta ja sikäli andgrogyyniltä, joskin eri tavalla kuin vaikkapa Sigur Rósin Jonsílla. (Viehtymykseni androgyniteettiin - ja Islantiin - näköjään heijastuu myös pitämiini musiikkityyleihin.) Suljen silmäni ja kuvittelen, että olenkin huomenna menossa reiluksi viikoksi takaisin geotektoniikan ihmemaahan enkä Suomeen.
Aivan toisenlaiseksi suositukseksi voisin suositella kaikille Master of Puppetsin ja …And Justice for Allin aikaisen Metallican ystäville (ja sittemmin pettyneille) bändin uusinta levyä Death Magnetic. Myös muutkin vanhat metallifanit, tsekatkaa levy ihmeessä. Kyseessä on erinomainen (neo)trash-plätty genren kiistämättömiltä kuninkailta. Biisien keskimitta on siinä seitsemän minuutin luokkaa, tempovaihdoksissa ei ole säästelty ja soitto on äänitetty livenä, ei raita kerrallaan kitara kiinni viritysmittarissa kuten …And Justice for Allin päivinä. Ja tällä kertaa bassokin kuuluu! Erityisen otettu olen Lars Ulrichin rumputyöskentelystä, meno on harvinaisen villiä ja hyperenergistä.
Ihoa nipistelee ja aurinko tuntuu todella lämpimältä iholla. Ihanaa!
2 comments:
vuoroin vieraissa :) metallicasta muistui mieleeni, että rytmiryhmän keikka oulunkylässä joskus -93? taisi olla ensimmäinen isompi keikka, jota kävin katsomassa (jos nkotb:ia ei lasketa ;). takahikiältä ei siihen aikaan nääs lähdetty yleensä yhtään minnekään. en kyllä tainnut olla kovin kriittinen kuuntelija - minkä nkotb:kin jo kertoo - mutta hauskaa ainakin oli.
Múm on hieno, näin ne viime kesänä Flow-festareilla Hki:ssä, ja musiikki toimi yllättävän hyvin myös livenä! Muuten Múm on elektroninen bändi samalla tavalla kuin useimmat nykyään, eli ihmiset eivät vain huomaa miten elektronista jälki on, koska elektroninen musiikki ei nykyään välttämättä kuullosta kovalta, tekniseltä ja kylmältä ollenkaan. Elektroninen musiikki on kaikki musiikki, joka on tehty tietokoneella tai johon on lisätty elektronisia elementtejä. Käsite on siis erittäin laaja... :) Suosittelin juuri muuten omalla puolellani suomalaista Paavoharjua, josta juuri keskusteltiin poikaystävän kanssa miten niiden musiikki on kuin suomalaista Múm:ia, eli taianomaista ja erikoista, jossa vahva luomava tunnelma. Kannattaa kuunnella vaikka Suomi muuten tuntuu ankealta!!
Post a Comment