On mukavaa ja hyödyllistä, että on suuri kansainvälinen ystäväpiiri. Yöpaikan saan tarvittaessa kymmenistä maista, vain viesti Facebookin kautta ja nukun ilmaiseksi sohvalla tai vierasvuoteessa vaikkapa Santiagossa, Brisbanessa, Nagoyassa, Salzburgissa, New Yorkissa, Berliinissä, Pariisissa tai Moskovassa. Vastavuoroisesti futonilleni pääsee lyhyelläkin varoitusajalla. Jopa niinkin lyhyellä, että voi vasta baarin sulkeutumisen aikaan ovella aloittaa varovasti lauseella "I don't mean to impose anything, but...". Näin kävi eilen.
Kollegani Niles (nimi muutettu, mutta yhteys tv-hahmoon on silmiinpistävä) pitää kotiaan San Franciscossa, mutta on nyt kahdeksan kuukauden työmatkalla noin tunnin junamatkan päässä täältä. Sovimme treffit erään viinibaarin eteen, ja 24 minuuttia yli sovitun ajan Niles sitten honkkeloikin paikalle. Kun sitten lopulta päädyimme kämpälleni, juttelimme kaikenlaisesta aamuneljään.
Niles matkustaa kadehdittavan paljon. Hän oli juuri käynyt Thessalonikissa, ja ohimennen mainitessani kiinnostukseni vierailla Baselissa, hän sanoi olevansa menossa sinne ensi viikolla. Hän tuntui todella vierailleen melkein jokaisessa maassa, ja osasi esimerkiksi antaa luonnehdinnat kaikista Sveitsin suurimmista kaupungeista. (Suomessa hän tosin ei ollut käynyt.) Hän myös lausui mm. hollannin-, saksan- ja ranskankieliset paikannimet täysin nappiin, ilman tyypillistä amerikkalaista aksenttia. Itse asiassa hänen englantinsakin kuulostaa jostain kumman syystä sivistyneeltä brittienglannilta. Yhdeksän aikaan aamulla Niles luikki lentokentälle vaimoaan vastaan. Vekkuli mies.
Olen nyt siis enemmän kuin tervetullut myös San Franciscoon. Check.
No comments:
Post a Comment