Miksi järjestän vaivaa säästämättä Täydelliselle täydellisen illa(llise)n kotonani, jos tiedän, että hänellä on jo elämässään kumppani? Vaikka kaikki meni jopa itseäni hämmästyttäen nappiin, ei lopputuloksena ollut kuin lämpimät kiitokset ja toverillinen halaus.
Kuvittelenko, että saatan voittaa hänet puolelleni? Kyllä, myönnetään. Saahan sitä kokeilla. Seurustelevilla ihmisillä on kuitenkin kaikenlaisia ongelmia, ja varsinkin kun noin pitkä suhde muuttuu töiden takia etäsuhteeksi. Onko hän sittenkään täydellinen, hän ehkä ajattelee Partneristaan. Jos tunteet ovat hiipuneet, suhde arkistunut? Entä jos eteen tulee vaihtoehto, joka tuntuu jopa alkuihastusta voimakkaammalta, ja josta näyttää puuttuvan nykyisen suhteen ongelmat? Tiedän, mistä puhun, sillä olen tullut tällä tavoin jätetyksi sillä aikaa, kun tein ensimmäisen karkumatkani. Täydellinen sitä paitsi on sanonut monta kertaa, että olen koskettanut häntä. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy.
Olisin joka tapauksessa halunnut edetä Täydellisen kanssa hitaasti ja ystävyydessä, pidättäytyen alkuun seksistä. Liian nopea lihallistuminen ei välttämättä parhaiten johda pitkään suhteeseen. Eikä se tarkoita sitä, että intohimoa saattaisi puuttua. Kyllä sitä malttaa odottaa, ja se silloin on monin verroin parempaa. (Toisaalta toistaiseksi parasta seksiäni olen harrastanut M:n kanssa, ja koko suhteemme perustui vain siihen, mutta me harjoittelimmekin ahkerasti ja olimme lahjakkaita...)
En tietenkään halunnut jättää näkemättä, minkälainen ihminen hän on, kun hänet tuntee paremmin. Jos tässä tilanteessa olisin jättänyt kontaktini häneen minimiin, olisin ehkä jäänyt siihen kuvitelmaan, että hän todellakin olisi ollut Elämäni Ihminen.
Illallisella luonani opin hänen tunteellisuudestaan ja herkkyydestään asioita, joita en ehkä välttämättä pidempään jaksaisi aina ymmärtää. Haluan kuitenkin melko vahvan ihmisen rinnalleni.
6 comments:
Illuusio alkaa hajoilla? Kaikki täydellisyys on huijausta. Ihmiset ja niiden valikoituminen ihmissuhteisiin on kompromisseja. Täydellistä ei ole.
Vain huonompia ja parempia kompromisseja...
Jos on huonompia ja parempia, on myös paras, mahdollisuuksien puitteissa täydellinen!
Mahdollisuuksien puitteissa täydellinen? Sanoisin että toi on aika eufemismin ja aforismin välissä noin ilmaisuna :D Voit kutsua sitä täydelliseksi, mutta se ei silti ole. Noin kirjallisessa mielessä. Parhaimmillaankin vain vähiten huono tai paras.
Mikä sitten on täydellinen? Mistä moinen sana? Onko täydellisyys yhtä kuin mahdoton? Hankaloittaa minusta kommunointia moinen samamerkityksisyys.
Etkö ole kuullut, että kielen käyttäjä on lopulta oikeassa? (Ai niin, myönsit sen jo.)
Tottakai! Mistäs sitä vänkäisi, jos ei merkityksettömistä tai lähes merkityksettömistä nyansseista :) Ja makuasioista. Ruusu on ruusu on ruusu ei jätä kiistelynvaraa.
Mut näin se on, että kun penkoo niin lopulta tulee vastaan jotain jota ei olisi toivonut. Sitten sitä joko opettelee rakastamaan tai hyväksymään tai siirtyy penkomaan seuraavaa.
Argumenttimme ovat täydelliset.
Post a Comment