Jotain on suistunut raiteiltaan, tai vähintäänkin jonkinsortin peruuttamaton ketjureaktio on pantu alulle eilisen Täydellisen kanssa vietetyn italialaisravintolaillalisen jälkeen. En vielä tiedä, mitä tästä seuraa, sillä merkit ovat sekavat eikä läheltä näe kokonaisuutta.
Täydellinen meni "teehetkemme" jälkeen työporukkansa bileisiin, ja minä päädyin spontaanisti läheiseen baariin Makuukaverin ja Oliivin kanssa. Oliivi on kreikkalainen, kaunis ja jännästi eri aikaa edustava, kuin antiikin veistos, ja hänen hiuksensa ovat kreikkalaisittain kihartuvat ja oliivinruskeat. (Makuukaveri taas sattuu olemaan puolalainen, mainittakoon se tässä vaiheessa kuriositeettina.) Seuraan liittyi myös Oliivin ystävä, jännästi tummahipiäinen Tšetšeeni, juuri ennen kuin kapakkamme muuttui pienen seurueemme salakapakaksi. Verhot suljettiin ja kreikkailainen isäntä toi pöytään ouzoa ja tuhkakupit.
Seurueestani hellyydenkipeään sänkyyni päätyi tällä kertaa Makuukaveri. Kerroin hänelle siitä, mitä Täydellisen kanssa olimme hieman aiemmin keskustelleet (hänelle kun olen uskoutunut tunteistani Täydellistä kohtaan jo aiemmin), ja hän tunsi suurta sympatiaa. Hänelle oli käynyt hiljattain aivan samoin, joskin paljon ilkeämmin, postcoitaalisesti. Kohtalotoverit hukuttamassa suruaan alkoholiin. Aamuyöllä sängylläni yövaatteissa maatessamme olin päihtynyt ja pakahduttavasti hellyyttä vailla, mutta Makuukaveri hellän varmasti ohjasi väsymättä käteni aina uudestaan takaisin soveliaille alueille.
Perjantaiset kotitreffimme Täydellisen kanssa taas olivat jo vähän aikaa sitten vaihtuneet meitä molempia kiinnostavaan iltakonserttiin. Tuntia ennen keikan alkua hän kuitenkin perui tämänkin, ja vieläpä sähköpostilla. En juuri tuolloin ollut koneen ääressä, joten hän lähetti perään vielä sähköpostivastausta odottavan tekstiviestin. Sähköpostissa hän sanoi olevansa "täynnä viime päivien ja öiden vaikutteita" sekä kertoi olevansa "vahvasti havaitseva ja elämän intensiivisesti kokeva ihminen". Vaikka se tekee elämästä rikasta ja värikästä, pitää hänen kuulemma silloin tällöin "suojella itseään". Tämän takia hän ei nyt mielellään tulisi konserttiin, ellei meidän ole aivan pakko tavata. Vastattuani asiallisen ystävällisesti, että asia on täysin hänen harkinnassaan ehdotti hän huomisiltaa, joka käy minulle hieman huonommin.
Päivällä hän jo viestitteli "je pense à toi" -tyyppisiä viestejä ja kertoi valvoneensa melkein koko yön ajatellen minua. Kehoitin häntä kylmänrauhallisesti ajattelemaan vähemmän ja elämään enemmän. Osuin kuulemma heikkoon kohtaan.
Mitä seuraavaksi tapahtuu, se jää tulevien päivien nähtäväksi.
No comments:
Post a Comment