Siitä eilisiltaisesta salaatista tuli nimittäin ihan parasta salaattia ikinä. Vain paprikat jäivät hieman rapsakoiksi, mutta se oli oikeastaan tosi kivaa. Viini oli tarpeeksi kylmää ja hyvin dekantoitua, ja Täydellisen tuoma oliiviciabatta sopi kattaukseen paremmin kuin hyvin. Toinen mozzarellapallo jäi ylikin. (Kuvassa olevia, pääasiassa Berliinin-reissulta tuotuja pöytäviinaksia ei muuten nautittu, ignoroikaa.) Hyvien raaka-aineiden merkitystä ei voi väheksyä, erityisesti Chianti-oliiviöljy teki tärkeän säväyksen. New Yorkin -kuvani (kaikki 487) tuli katsottua iPhoton multimediaesityksenä NYC-soittolistani soidessa taustalla (musikaalisävelmiä ym. joissa laulettiin New Yorkin ihanuudesta). Selostin reitit ja nähtävyydet Lonely Planetin opastuksella, ja esillä oli myös Manhattanin kartta.
Täydellinen oli lähtiessään ihan onnesta soikeana. Hyvää vastapainoa taannoiselle työstressille. Ei englanninkielensä edes meinannut antaa myöten sanoa, kuinka mahtavaa hänestä on tuntea minut, ja kuinka kivaa meillä taas oli.
Täydellinen ilta, ja silti kaikki jotenkin hukkaan. Pariisissa asuva Connoisseur kommentoikin jo pikaviestikeskustelussa iltaani näin: "Ääh, miksä kiusaat itteäs tolleen?".
Vastaus on valmiina, mutta sulattelen sitä vielä hiukan.
6 comments:
Tähän kaiken päätteeksi joudun toteamaan että mahtavaa jännitysnäytelmää, oli pakko palata alkuun asti leikkimään Sherlockia ja äkkiä tuli luettua koko merkintäarmeija. Heikkoja arvailuja lokaatiosta on mutta vaikeaksi se on tehty!
Terveisiä toiselta maanpaossa olevalta!
Tiedän tunteen, kun on pakko lukea joku blogi kokonaan. (Parivuotisiin blogeihin tuhraantuu jo useampi tunti, joten onneksesi pääsit ajoissa kärryille!) Mukavaa kuulla, että tämäkin tekele on saanut jollekin sellaista aikaan, ja että se ilmeisesti jokseenkin toimi.
Tervetuloa kannoille, ota kiinni jos saat! :)
Lausahdus "Täydellinen ilta, ja silti kaikki jotenkin hukkaan" osui pelottavan nasevasti omiin kokemuksiin... Tiedän tunteen, enemmän kuin hyvin.
Mikäs sinun vastauksesi Connoisseurin kysymykseen olisi? Miksi kiusata itseään tällä tavalla?
Ehkä vastaus majailee kapsaisiinin luona. Silläkin kun on tapana aktivoida sekä aivojen kipu- että mielihyväkeskusta samaan aikaan...
No, onneksi en laittanut intialaista, vaikka mahdollista seuraavaa iltaa ajatellen sekin on käynyt mielessä...
Mutta tuo kapsaisiini-vertaus on aika kaunis, pidän siitä kiinni ja ehkä hänellekin siitä mainitsen. (Lisää juanitankin kokemaa interaktiivisuutta, hahaa.)
Post a Comment