Omaa kivaa

Lauantaina oli niin mukava päivä, ettei siitä jaksaisi millään kirjoittaa. Fyysisesti en tavannut juuri ketään muuta kuin sattumalta sillalla jokea ylittäessäni muutaman suomalaisen (joista yksi toimii kauppiaana Hakaniemen Hallissa), mutta mistään yksinnyhjötyspäivästä ei ollut kysymys.

Aamulla keksimme nimittäin Connoisseurin kanssa mainion Facebook-jäynän. Uuden layoutin mukana kaikenlaiset kyselyt (quizzes) ovat tulleet syystä tai toisesta erittäin suosituksi. Ihmiset vastaavat muutamiin monivalintakysymyksiin ja saavat tietää muun muassa missä kuuluisivat asua (minä sain Pariisin), mikä kuuluisa maalaus ovat (eräs Monet’n lumpeenlehtitöistä) jne. Harvat sen sijaan tekevät itse näitä quiz-kyselyitä. Niinpä teimme näköiskopion yhdestä, jossa arvuutellaan oman ammattikuntamme kuuluisuuksia, mutta meidän versiossamme tuloksia onkin vain kolme: minä, Connoisseur ja Joku Kuollut Äijä. Suunnittelimme kysymykset yhdessä niin, että kuka tahansa täysipäinen vastaaja saa tulokseksi Joku Kuollut Äijä, mutta me osaamme vastata niin, että saamme tulokseksi itsemme.

Voi sitä myllerrystä, joka aiheutui, kuin yhtäaikaisesti julkistimme tuloksemme… Nauroimme Connoisseurin kanssa varmaan tunnin koneidemme ääressä. Mahtavaa hupia ja samalla kevyt näpäytys koko apaattista quiz-ilmiötä kohtaan.

Tästä toivuttuani laitoin kalapuikkoja ja makaronia ketsupin kanssa (kunnon Suomi-ruokaa, hehheh) ja lähdin ulos iltapäiväkävelylle, joka venyikin pimeän tuloon asti. Ulkona tarkeni, vaikka pienen takkini alla oli vain t-paita. Taivas oli auringon laskiessa punainen ja lentoliikenteestä valkoraidallinen. Pimeyden laskiessa pilvenpiirtäjien valot syttyivät ja heijastuivat joen väreilevään pintaan. Silloilla oli muitakin valokuvaajia. Minun kamerastani vain loppui ensimmäistä kuvaa ottaessani akku.

No, ehtiihän tässä.